Down to the market

Joopa joo uhkailin niin etten puhu mitään siitä, niin enpähän sitten puhunut mitään muutakaan. Noh kohta tääkin vuosi on ohi.

Hampiin sattuu. Tai siis viisaudenhampiin. En haluaisi millään sitä poies, tai siis haluan mut en halua. Sitten on pari päivää ihan naama turvonnut ja hyvällä tuurilla mustelmilla ja kaikkea ja kuitenkin saisin ajan vasta just ennen risteilyä. Nih. Mutta kai se on pakko jos tämä vielä jatkuu, nyt kolmas päivä menossa.

Ihan hirvittävä halu olis ostaa uusia vaatteita. Hitsi vie, kun ei ole yhtään rahaa. En saanut ees lahjaks (toistaiseksi ainakaan). Oivoi. Farkut nyt ainakin pitäisi saada. Se olis ihan must. Taas tää on tämmöstä valivalivalitusta. Näköjään mulla ei ole koskaan mitään positiivista tai mitään hehkutusta. Noh jos nyt jotain pitäisi hehkuttaa niin, ömm pääsen pian risteilee Tukholmaan ihan parhaassa seurassa. Se on kivaa ja sitä odotan. Harmi vaan (!) tietenkin kun mulla olis sinne yks ylihieno mekko. Se on siis se Asos-mekko, jonka tilasin tuossa kun oli vielä rahaa. En olekaan sitä vielä esitellyt, kun ajattelin että esittelen sen sitten kun pääsen käyttämään sitä. Senkään mekon historia ei ihan yksinkertainen ole, sillä tietysti se oli liian iso. Just niin mun tuuria. En tiiä mimmosille isoryntäisille se on suunniteltu mut multa se tipahti päältä. Onneks äiti sai se pienittyä! Nyt se on siis hyvä, kun pääsis vaan käyttämään. Ja se harmi vaan -asia oli, että tietty risteilyllä on joku hiton kasariteema. Pitää jotenkin saada kasaroitua se mekko. Ehkä jotain asusteita. Onnistuin saamaan tästäkin hehkutuksesta valituksen.

Kuvan vuohi/kilipukki ei liity mitenkään tapahtumiin.

Palaan taas eläinaiheisiin. Kertoo ehkä siitä, että mitään ei yleensä tapahdu elämässäni. Tai sitten vain ei ole kameraa. Sekin yksi syy. Tahdon oman kameran. Nih. Tässä nyt pyhien aikaan olen ottanut ainoastaan filmijärkkärillä kuvia. Siksi niitä on vähän paha tänne saada heti. Olen koittanut saada filmiä täyteen, niin saisi vietyä kehitettäväksi. Olisi toinenkin filmi, se vaarin vanhan kameran filmi. Jännä nähdä, että mitä niistä tulee. Tämäkin toki vaatii sitä kuuluisaa rahaa.

Je. Mutta nyt takaisin sateeseen.

Cold shoulder

Hiphei. Minä päätin etten sanallakaan aio puhua joulusta (lukuun ottamatta tätä tekstiä, jossa väistämättä mainitaan sana joulu ainakin kerran. Oho, kaks kertaa).

Joka tapauksessa näin päätin, koska kaikki puhuu siitä muutenkin. Miksi siis minäkin? En aio siis luetella listaa, mitä haluan lahjaksi tai mistä ruuista pidän eniten tai ylipäätään mitä teen silloin. Teen poikkeuksen ainoastaan, jos saan jotain niin ylitsepääsemättömän kivaa tai siistiä lahjaksi, josta on aivan pakko mainita. Silloinkin ehkä siis kerron siitä jutusta, en niinkään, että sain sen lahjaksi. Eikä tämä tarkoita, etten arvostaisi kaikkia niitä kivoja juttuja, joita varmasti saan (jos saan). Olen kaikille varsin kiitollinen ja se pitäisi tietää muutenkin. Se nyt vain on sellainen asia, jota en jaksa. Siis joulu. Kaikkea sitä hehkutusta ja ylipirteää meininkiä. Not my cup of tea. Tämä pyhä on ihan kiva ja niin edelleen, mutta onneksi se on vain kerran vuodessa. Ja nyt on ihan turha leimata mua miss joulunvihaajaksi, koska ei se niinkään ole. Kaikkien ei tarvitse olla yli-innoissaan niistä parista ihan rauhallisesta päivästä ja niistä kymmenistä hysteerisestä sitä ennen, jolloin pitää ahtautua kolmen sadan muun tonttuintoilijan kanssa samaan kassajonoon. Miksei niitä lahjoja voisi antaa muulloinkin?

Jos lopetan, ennen kuin mut lynkataan tästä hyvästä ja mua pidetään taas "negatiivisena". En ole edes huonolla tuulella heha. Nyt on sentään loma alkanut. Ja ihan vaan sen yhden pyhän takia. Kivaahan se on ja kelpaa mulle!

Jeh. Pikkujoulut odottaa.

Kuva: V. Rämö

Nyt soi: Adele – 19

Consolation prizes

JA taas on viikko vierähtänyt. plaaplaa.

JA taas on juhlittu vkonloppuna.

JA taas on röhnätty sunnuntaina.

JA taas on ollu kivaa.

JA taas on käyty vähä koulussa.

JA taas on maanantai.

Mutta hei mulla on kuva mun lauantain juhlimisvaatetuskerrastosta. Jotain muutakin ko eläinkuvia. Viime viikolla on koettu myös pieniä onnistumisentunteita. Epäonnistumisia ei niinkään. Tarina Turusta on valmis. Taidesonta on valmis. Egoistisena ihmisenä tein omakuvadokumentin paikasta, jossa olen syntynyt. Yritän saada sen tänne laitettua joskus.

Oli erittäin kiva viikonloppu pitkästä aikaa. Kiitos siitä kaikille osanottajille. Ai niin, ja tehtiin musta taas kummikin yhelle tyypille. Tyyppi syntyy ens maaliskuussa kai joskus. Onnea kanssakummittelijalle Sonjalle!

JA on muuten Asos-tilauskin tehty jee. Tulee toivottavasti pian. Ja toivottavasti on sopiva. Vtuttais, jos ei oo.

Tunikamekko on Sveitsistä New Yorkerista tietty.

Jaja koru on kans Sveitsist.

Spotifysta on kuunneltu Phoenixia. Tiedän olen aina jäljessä näissä artsyfartsy hipsterijutuissa. Mut nyt tykkään.

Nyt soikin: Phoenix – Lasso

Be nice to people with lice

Bjaah. Ei mitään uutta. Tekee mieli vaan jotain kirjoitella. Tietysti voisi koulutehtäviä, esseitä sun muita kirjoitella. Mutta ei se ole yhtään niin kivaa, kuin tämmöinen ajatuksenvirtakirjoittaminen. Ja mun päiväkirja, joka on ollut mulla 15-vuotiaasta saakka loppui. Siis kirjoitin sen vihdoin täyteen. Pitää saada vaikka joululahjaksi uusi.

No jooh aloittelin mä tässä vähän kouluun liittyvääkin kirjoittamista. Nyt lähti käsistä tää henkinen kirjoittaminen, meinaan kirjottelen monologia Turku-tarinaan. Jotain niiiiiiiiin taidepaskaa tulossa että. Niin ja koko pskanhan pitäisi olla valmis keskiviikkon tai torstain. Et sillee kivasti, kun eilen vasta aloitin leikkaamisen. Jei hyvin oon hoitanut asiani. Ja rahat on loppu.

Silti onnistuin viime viikolla ostamaan itelleni paidan. Susipaidan nimittäin. Ei ole super ugly susipaita vaan superhieno! Ei ole kuvaa sorge. Mutta se on pitkä, musta t-paita, jossa on kyljessä jätti-iso susiprintti. Sain siitä paljon kehuja M:n läksiäisissä. Eli kannattava ostos siis. Tosin se tarkoittaa nyt sitä, että mulla ei olekaan ennen tukien kilahtamista tililleni varaa pistää tilausta Asokselle. Sori SONJA. Mut tehään se sit ko on rahaa? Eiks je?

Eläinaiheet jatkuu, kun ei ole uusia kuvia mistään.

Kuvan lehmä ei myöskään liity mitenkään tapahtumiin.

Nyt soi: The Swell Season – Strict Joy

It's easy if you try

Niinhän siinä sitten kävi, että olin itse onnistunut piilottamaan otsikkokentän. Perinteinen dumb ass moment siis.

Kuvan lintu ei liity mitenkään tapahtumiin.

No mitäs helv. Miksei tähän saa otsikkoa? Mitä ihmettä? Ehkä täsä on joku buki tai jottain. No ei voi ny sit mittää.

Se laukku tulikin jo heti ton edellisen postauksen jälkeen. Eli ei siin menny ko viikko ko tuli. Tilasin siis ameriikast yhden olkalaukun. Aina vähän jännää tilata ko ei yhtään tiiä mitä saa. Siis et mimmonen se sit oikeesti on. Noh tämä laukku on periaattees joo kiva ja se on kyllä tosi hieno, mutta se kangas on ihan löllö. Siis ei ookaan niin kovaa ko luulin eli siin ei oo mitään kovikkeita tai vuorta. Ja se on hirveän iso! Sinne kyllä mahtuu läppäri, mikä oli alkuperäinen tarkoitus mutta se näyttää päällä tosi isolta. Ehkä siks ko se on oikeesti poikien laukku. Ja se on sillee pystysuunnassa, eikä sillee normi messenger-laukku tyyliin.

Tyylikkäästi skarppi väärässä paikassa. Mut eiköhän tästä jotain käsitystä saa.

Niinko näkyy, niin se on ihan löllö ja littana. Jouduin sitä vähän tuunaa sitä. Loistavilla kädentaidoillani ompelin pohjalle kovikkeeks semmosen vaahtomuovihässäkkeen. Lisäksi värkkäsin hakaneuloilla vähän, että se pysyy paremmin kuosis, jos siel on kone tai jotain muuta painavaa. Mutta siis toi oli niin söpö toi robotti et ihastuin heti ko näin sen. Harmi, että ei ollut niinko odotin. Pitää nyt katsoa mitä sen kanssa teen. On se käyttökelpoinen kyllä, mutta tosiaan vähän iso meikäläisen kokoon nähden. Will see. En haluaisi ainakaan luopua siitä.

Joo ja kun valittelin, etten ole ostanut mitään vaatteita aikoihin. Niin ostin kengät! Jee löysin just unelma täyden kympin saappaat. Oioi ne on vähän maiharityyliset, mutta silti saappaat. Ihan sikamakeet. Onneks oli vielä rahaa niihin, meinaan nyt ei juuri ole. Pitää jostain kiristää et pärjää vielä pari viikkoa ennen tukia. Mutta oli hyvä tuuri, kun sunnuntaina oli kaupassa kaikki kengät -20% niin sain 70 euron kengät mitä 55 eurolla. Ei paha if you ask me.

Awesome boots!

Ja on muuten hyvät jalassakin. Mulla kun on aina niin vaikeet jalat, aina jostain hiertää tai muuten jotenkin kolottaa. Nää ei ainakaan toistaseks hierrä eikä kierrä vielä mistään! Ja nää on just hyvät nyt semmoseen tilanteeseen ko haluaa ulkosalle lähteä vaikka johonki kuppilaan, niin ei tartte laittaa tyhmiä paksuja talvisaappaita, jotka ei sovi mihinkään. Nää ei oo liian paksut talvisaappaiks ja näyttää hyvältä! Nää menee niin kivasti vaikka jonkun mekon tai tunikan kans. Tapanani ei ole pyytää kommenttei, mut jos joku tätä nyt lukee niin saa kehua mun löytöä! Tai saa haukkuakin heha.

Tänään olen myös kokeillut vähän HDR-kuvausta. Mutta siitä ehkä joskus lisää, kun saa kunnon esimerkit tehtyä. Ei niin helppoa. Pitää harjoitella lisää.

Uusia vaatteita tekis silti mieli.

Nyt soi: KC & The Sunshine Band - I'm your boogie man

Where the lines overlap

Jee uus banneri!

Nothing more nothing less.

Ja haluan uusia vaatteita, heti. Haluan eka rahaa niihin uusiin vaatteisiin. Parin viikon päästä onneks tulee uus laukku!

Ei muuta.

edit Typo korjattu.

Bliss

Baah on syysloma. Tai se mikään loma ole.

Käytiin kuvaamas luontoo. Tai kuvattiin luonnossa toisiamme kuvaamassa toisiamme. Onks se luontokuvaamista? Ehkä se kertoo jotain meidän luonnosta. Me kolme ja kamerat luonnollisessa olotilassaan luonnossa omien luontojemme kanssa. Luonnollista.

Tätä sain aikaan, ennen kuin kaikki mun kameravehkeet päätti sanoa itsensä irti ja asiat meni päin sitä kuuluisaa. Ja oli aivan stnan kylmä.

Joonas kuvaamassa luontoa, Ville kuvaamassa Joonasta.

Ville "kuvaamassa".

Joonas kuvaamassa oletettavasti kuvaajaa.

Ja itse mestari.
(Kuvaaja V. Rämö)

Mr. Maker

Koiria, hauvoja, haukkuja.

Siskoni koira Doris oli yhden yön yökylähoidossa. Minkäs sille voi, että koirat on vaan niin ihania olentoja. Ei niille voi koskaan olla vihaisia tai surullisia tai mitään. Vaikka toisinaan niihin voi mennä hermot. Kuulemma. Kieltämättä on joskus ärsyttävää Doriksen kanssa, kun se pelkää kaikkea mahdollista. Hankala kulkea uusia lenkkireittejä, ko toinen pelkää. Eilen pelonsekaisia haukkuja sai postisetä. Mutta ei semmoiselle pienelle, suloiselle otukselle voi suuttua. Minkäs koira luonnolleen voi.


Koiranelämä olisi muutenkin oikein mukavaa. Saisi potköttää sängyllä milloin huvittaa, miten huvittaa. Ruoka annettais eteen ja namipaloja sais ko vähän tassua nostais ja näyttäis söpöltä. Leikkimäänkin pääsis, kun ottais lelun suuhun ja kattois anovasti "leiki mun kaa"-ilmeellä. Silti koirat näyttävät usein surullisilta.


Nyt soi: The Kooks - Gap

Aphrodisiac

Crappy Halloween.

Haa nyt kerron siitä viime vkolopun asiasta, josta otin myös huumaa.

Vanhempien kotoota löytyikin aarteita. Olin siellä käymässä ja hakemassa vain valotusmittaria, kunnes tosiaan löytyi semmoinen aarre, että oksat pois. Äiti rupesi puhumaan vaarin vanhasta kamerasta, että missäköhän se on. Olen siis jo saanut vanhemmiltani kaksi vanhaa järkkäriä. Toinen ukkini Nikon ja toinen isäni Pentax. Mutta tämä vaarin kamera oli sellainen, josta mä en tiennyt mitään. Patistin niitä sitten etsimään. Löytyihän se onneksi.

Flexaret IIIa

Tämän näköinen aarre siis. Ihan törkeen makee ja siisti ja kaikkee! Tää on siis semmoinen päältä katsottava. Onnistuin siinä sitten sitä kokeillessani jo hajottamaan kaksi lankalaukaisinta, mutta onneks siinä on tietty ihan vipulaukaisinkin. Kaikki vivut ja vitkuttimet on vähän jäykkiä ja tarkennuksen vipu on todella jumissa, mutta näillä näkymin kamera toimii. Filminkin sain siihen, kiitos kameraviisaan ystäväni. Veikkaisin, että tällä saa todella makeita kuvia. Muutaman olen jo uskaltanut nappaa, mutta pitäis päästä oikein kunnolla kuvailee. Otin himasta myös kasan muita kameravehkeitä, vanhoja salamoita sun muita. Niin ja sain mä toisenkin kameran. Mun isän ensimmäisen kameran, jonka se on saanu 10-vuotiaana. Sekin oli aika siisti. Ihan semmonen kevyt pieni laatikko, jossa on ehkä kolme eri vipua. Bilora Bella 66 -mallinen. Siihenkin vois mikä ettei joskus filmin laittaa ja kattoa mitä sillä sais aikaan.

Mutta nyt viettää vähän niinko Halloweenia.

Nyt soi: Enter Shikari - Sorry You're Not a Winner

Natural's not in it

Viikonloppu tuli ja meni. Oli ihan mukava rauhallinen, täysin alcohol-free. Otin huumaa varsin monista asioista vkoloppuna. Nyt kerron perjantain huumasta.

Vietin siis perjantaina rauhaisaa koti-iltaa yksinäni. Katsoin pitkästä aikaa Marie Antoinette -elokuvan (ehkä jotain neljättä tai viidettä kertaa). Anyhow, leffa on ehdottasti yksi parhaista ja mun lemppari. Siinä vaan on jotain niin älyttömän siistiä. Joojoo chick flick and all that sh*t.

Kuva täältä

Jokin elokuvassa vaan toimii. Elokuva on pastellinvärinen ja karkkien ja leivosten makuinen, niin ja tietenkin kaikki vaatteet ja kengät. Sopii mulle. Sofia Coppolan kuvat on ihan älyttömän tunnelmallisia ja kauniita. Musiikki on kasaripoppia ja sopii yllättävän hyvin 1700-lukuun. Elokuva ei ole epookkidraama, vaikka sijoituukin tosiaan 1700-luvun Ranskaan ja Versailles'n linnaan.

Kuva täältä

Marie Antoinetten tarina on itsessäänkin jo koskettava, ja vaikka elokuva ei ole historiallisesti täysin oikein, ei sen tarvitsekaan olla. Loppujen lopuksi elokuva on tarina teini-ikäisestä tytöstä, joka joutuu kasvamaan aikuiseksi vähän epätavallisissa olosuhteissa. Ja plaaplaa en ehkä analysoi enempää, vaiks tästä riittäis kyllä puhuttavaa. Innostuin meinaan taas ihan uudestaan sitten ensinäkemän. Mutta joops.. yks parhaista kohdista on, kun Marie Antoinette kokeilee kenkiä ja siinä lomassa näkyy hetken taustalla siniset converset. Ih.

Nyt soi: Marie Antoinette Soundtrack (tietenkin)

You put the art in retarted

Taas kerran on se hetki, kun tajuaa ettei vaan oikein jaksais eikä kiinnostais. Kaikkea mahdollista pitäisi taas tehdä. Mutta sen sijaan, että ryhtyisi tuumasta toimeen ja vaan tekisi, niin ennemmin ahdistelee sitä ettei halua. Hohhoi aina sama valitus.

Sentään rankalla työllä on rankat huvit. Hurjaakin hurjempi laivamatka takana. Oli äärimmäisen kivaa! Nyt taas ei taida olla vähään aikaan mitään, mitä odottaa. Pitää koittaa järkkää jottain. Noh sainpahan laittaa uutukaisen päälle. Tykkään tosi paljon tästä. Tämähän on se play.comista tilattu Atticuksen tunikamekkohärpäkejuttu. Todella mukava päällä ja näyttääkin hyvältä. Noi pinkit yksityiskohdat on öh piristäviä. Siis tykkään niistä.

Tämä loistava kuva on tietenkin hytin vessasta. Hiukan demoninen ilme, mutta viinaruletilla ei ollut mitään tekemistä asian kanssa.

Asiast kukkaruukkuun. Rahaakin on tullut ihan kiitettävästi kulutettua. Taitaa olla huolettoman rahankäytön päivät pikku hiljaa ohi. Ei saa ostaa mitään kivaa. Hö. Tosin mulla on sellainen tunne, että saattaisin tarvita uuden takin ja jonkinlaiset talvisaappaat. Kun ei niitä maihareitakaan tahdo löytyä. Mulla on aina ongelma talvitakkien ja -kenkien kanssa. En muista koskaan löytäneeni sellaisia, joista oikeasti olisin tykännyt tai olisivat istuneet. Päädyn aina johonkin ihan kivaa tai ihan hyvään, koska pitää vaan saada jotain lämmintä kylmään.

Jos tässä sitten alkais töihin, kun on eka saanut valittaa. Ryhdyn ahkeraksi. Niin varmaan..

Nyt soi: Muse

Tragedy Bound

Fujaa. Miks sunnuntait on aina tämmösiä ihmeväsyoutovänkäolo-päiviä? Noh se voi toki johtua siitä, että olin eilen ulkona ja aika myöhään. Mut mitään en myönnä ja kaiken kiellän.

Oli siis ne syntymäpäiväkekkerit. Oikein kivaa oli! Kiitos W.

Ja kuten jo lupailin sitä päivänasu-kuvaa niin kyllä, sain sen toteutettua. Jei. Mitä itse asuun tulee, niin olin varsin tyytyväinen kokonaisuuteen. No joo ei muuta ko kuvaa kehiin, niin kerron sit lissää.

Hame H&M
Paita Manorista ostettu (Sveitsistä pari vuotta sitten)
Vyö Tally Weijl (Sveitsistä)
Rannekorut GT
Kaulakoru Swatch (rippilahja Sveitsistä)

Tämmöistä siis sain aikaan. Ja vaikka olin mukamas koko viikon suunnitellut asua, niin kiirehän siinä silti tuli. Jaksoin siis ihme ja kyllä herätä aamulla vesijumppaan. Sen jälkeen olinki niin väsynyt, että pötkötin pari tuntia sohvalla ja taisin vähän torkaahtaakin siinä. Sitten vasta aloin oikeasti kokeilla itse asua. Hetken siinä etsin sopivaa paitaa, kunnes keksin tämän ikivanhan (josta tykkään tosi paljon vieläkin). Mutta se sopikin sitten tähän sihteerilookkiin äärettömän hyvin. Ja vielä kaiken päälle tuo vyötärövyöhässäkkä, niin avot. Jalkaan päätyi tietysti mustat connarit.

Pippaloissa oli äärettömän hauskaa. Annettiin lahjaksi hieno mieskalenteri, johon läväytettiin kaikkien naamat "miesmallien" tilalle. Jatkettiin iltaa Dynamossa. Onnekkaasti löysin sieltä lattialta kakskymppiä! hehaa. Oli kova paikka pohtia, että pistänkö taskuun ja ostan sillä jotain kivaa itselleni vai käytänkö kollektiivisesti ja tarjoan kaikille juomat. Päätin tarjota juomat. 18 euroa meni kuuteen shottiin. Eli jäi mulle sentään kaks euroa. Ainiin, ja tietty sitten meidän pöytäään istui joku ihan ihme hiippari, joka ahdisteli mua. Törrrrrkeee. Onneks mulla on ihania ystäviä, jotka oli ihan valmiina "puolustamaan mun kunniallisuutta". Thanks guys!

Herranen! pääsi myös mukaan.

Nyt soi: The Bravery - Angelina

An honest mistake

Tulihan se viikonloppu taas. Piiitkän kouluviikon jälkeen. Huomenna pääsee onneksi vähän juhlimaan. Nollataan kunnolla, ehkä. Mutta tarkoitus olisi. Olen jo koko viikon miettinyt, että mitä laitan kyseisille syntymäpäivähippoihin päälle. Mielessä on ollut yksi semmoinen ensemble. En tietenkään ole vielä kokeillut, että miten se toimii. Huomenna kai vielä ehtii. Toivottavasti vain ei ole mitään oleellista pyykissä, sillä en todellakaan ole sitä huomannut tarkistaa. Eikä sitten ehdi enää pestä. Cross your fingers.

Kävin tänään hulluilla päivillä äitin kanssa. Perinteen mukaan. Tällä kertaa ei tosin löytynyt mitään niin kivaa vaatetta, että oisin viittinyt ostaa. Äiti osti mulle sitten vain perus mustat paksut sukkahousut ja sitten ostin semmoisen urheilutopin, jonka tarvitsen. Niin joo ja ostin vielä kaulahuivin, mutta se oli ihan H&M:ltä. Senkin tarvitsin, tietenkin. Piti saada semmoinen iso, lämmin, joka menee sillee kunnolla ympäri, mutta ei oo liian tönkkö.

Yritän saada huomenna jotain kuvaa aikaan siitä asusta, jos vain suinkin mahdollista. Mulla on niin suuret visiot siitä. Tosin tuskin se on niin ihmeellinen loppujen lopuksi. Tai mitä, jos en saa sitä edes toimimaan. Noh kyllä mä kai aina jotain keksin. Sain nyt värjättyä tukankin. Ei enää kamalaa juurikasvua. Tosin tuntuu muuten, että pitäisi taas jo käydä lyhentämässä. Kasvanut ihan huimasti, vaikka vasta reilu kuukausi sitten kävin kampaajalla. Tästä perjantaista tulikin tämmöinen tyttöjenilta - yksin. Värjäsin hiuksia ja nyt istun rakkaan maccini ääressä, syön sipsejä, juon mehua ja höpöttelen turhanpäiväisiä. Voi hyvällä omatunnolla syödä sipsejä kun menee aamulla vesijumppaan! Todella harvinaista, että minä menen lauantaiaamuna harrastamaan jonkin sortin urheilua. Yay for me! Menen kyllä ihan mielelläni. Se on kivaa. Sitä paitsi se tekee varmasti hyvää mun äärettömän kipeälle niskalle, hartioille ja suunnilleen koko selälle. Koko viikon ollut aivan tajuttoman kipeät ja päätä särkenyt melkein joka päivä. Vesijumppa mummojen kanssa auttaa varmasti.

Ja koska on tyttöjen ilta ja koska, ettei tämä ole aina vain pelkkää tylsää tekstiä, niin leikin vähän photoboothilla ja otin omakuvia pyjamassa. Leikitään vaikka, että esittelen vain vastavärjättyä kuontaloa (musta väri kun niin hyvin näkyy mustavalkoisessa kuvassa).

Illan asuna tietenkin ruudullinen flanelliyöasu ja villasukat.

Just nyt ei soi mitään koska ensimmäistä kertaa beibini vähän tökkii, enkä uskalla just nyt avata Spotifyta uudestaan. Mutta kuuntelin äsken (ennen pientä tösähdystä) The Braverya.

Icicles & Snowflakes

... Tai ei onneksi ihan vielä, vaan tuulta ja vesisadetta. Jep syksy.

On lauantai-ilta. Pitkästä aikaa en ole lauantaina missään. Olen yksin kotona ja kuuntelen sadetta. Ja taas Josè Gonzàlezia. Se vaan sopii äärettömän hyvin tällaisiin yksinäisiin syysiltoihin. Ja mikäs sen parempi kuin istua tai paremmin vähän tällee maata sohvalla peiton alla MACBOOK sylissä. Jee en voi taas tarpeeks hehkuttaa. Toimii kuin unelma. Ja kun se on niin nättikin vielä. Välillä vaan ihailen sitä ja toisinaan vähän halailenkin sitä. Jotain iloa tähän pimeyteen.

Vietin tänäänkin koko aamupäivän johonki melkein kahteen saakka vaan flanelliyöpuvussa istuen läppäri sylissä. Sitten tulikin äkkilähtö siskon luokse poikkeemaan. Ärsyttää muuten, kun mulla ei ole mitään siis mitään sopivaa laukkua, johon tämän valkoisen rakkauden saisi mahtumaan. Paitsi reppu. Mutta reput on ihan tylsiä ja hankalia esmes kaupungilla. Vielä ko mun lidlin reppu ei ole mikään kaikkein viehättävin ulkonäöltään. Paitsi että se on ruma, se on hankalakin, koska pyöräillessä ei saa soivaa puhelinta kaivettua. Olkalaukusta sen sijaan voi kaivaa vaikka mitä kesken pyöräilyn. Reput vaan ei sovi minkään kanssa. Pitäisi siis jonkinlainen laukku ostaa. Eikä mitään tyhmää tietokonelaukkuja, ne yleensä vasta rumia onkin. Eli joku hieno, ei liian massiivinen ja mielellään suht olkaystävällinen ja johon mahtuu tämä kone. Semmoinen. Toisin sanoen luultavasti maailman vaikein löytää just se sopiva. Mutta pitää yrittää.

Noniin ja takaisin asiaan ennen tuota laukkuvuodatusta. Eli lähdin siskon luokse poikkeamaan tietysti sitten se reppu ja kone mukana (että sai esitellä ihanuutta). Siskolla olikin jotain vaatteita, joista oli luopumassa. Otin yhden mustan juhlatopin, joka oli äärimmäisen hankala saada päälle ja poiskin vielä. Kelpasi mulle vielä semmonen punamustaraidallinen pitkähihainen, jossa on huppu -härpäke. Tuli nälkäkin siinä, joten lähettiin keskustaan syömään. Jäin sinne sit kiertelee ostaa jotain pakollisia, kuten hiuslakkaa ja jotain meikkejä. Mikä siinä muuten on, että yleensä kaikki meikit aina loppuu samaan aikaan? Keksin vielä ainakin pari juttua, mitä pitäisi ostaa ja niihin menee sitten kuitenkin aika paljon rahaa. Örh. Ostin vielä tavallisen mustan pitkähihaisen paidankin, ko semmosia tarvitsee aina ja ne on kätsyjä t-paitojen alla. Pitäisi kyllä vähän taas ruveta pihistelemään. Rahaa menee ko bajamajoihin on jonoa festareilla.

Ja niin mitä edelliseen postaukseen tulee, niin juuri nyt hetki sitten tein päätöksen ja tilasin niistä paidoista sen vasemmanpuoleisen, eli sen raidallisen. Toivottavasti on kans hyvä sitten.

Nytpä ei taidakaan olla mitään kuvia, ko kaikki mun kuvat ja musat ja kaikki on vielä vanhassa koneen raadossa. Ei vaan millään jaksais avata sitä rakkinetta. Sitäkin pitäisi. Kaikkea vaan koko ajan pitäisi ja pitäisi. Ei jaksaisi.

Säädin sata vuotta yhden kuvan kanssa. Koitin photoshopata jotain kivaa, mut ei mitään mikä nyt kumminkaan tulee tähän nyt. Joten ei kuvaa.

When the day met the night

Huomenna tai ylihuomenna se tulee. Ah autuutta. Rakas macbookkini. Uskon, että se on rakkautta ensisilmäyksellä. Tai jotain sinnepäin anyway.

Syksykin sitten tosiaan tuli. Niin se kesä vain jätti minut. Ei sinänsä mikään yllätys. Olin eilen aika iltaan saakka koulussa ja olin aika väsynyt. Paikkoja kolotti ja päätä särki. Ulkona aivan älyttömän kylmä varsinkin pyöräillessä. Hrr. Tulin kotiin, keitin teetä, pistin pari kynttilää palamaan ja sujahdin sohvalle kahden torkkupeiton alle katsomaan telkkaria. Se oli mukavaa. Semmoista kuuluu kai sitten syksyllä tehdä. Harvemmin vain on kunnolla aikaa, kun koko ajan pitää olla jossain menossa tai jotain tekemässä. Ehkä olen tulossa kipeäksi, kun on ollut jo muutaman päivän aivan veto pois. En sitten tiedä, kun ei ainakaan vielä ole tullut mitään muita flunssan oireita.

Päätin jokin aika sitten tai erityisemmin Tampereen reissun jälkeen, että koitan olla ostamatta mitään vähään aikaan. Siis mitään ylimääräistä, kuten vaatteita ja sen sellaista. Kyllä näin ainakin ajattelin. Nyt kuitenkin tuli taas hirveä hinku. Netti ja nettikaupat ovat pahasta. Tekisi niin paljon mieli tilata yksi kiva paita. Tai kaksi. Tai siis toinen niistä. En osaa valita. Kumpikin ovat hirveän kivoja. Molempia en viitti, sillä ne maksaa kakskymppiä kappale. Pitää harkita. Hyvä puoli tässä on se, että ensiviikolla tulee opintotuki. Jee. Eli ehkä voisin kuitenkin irrottaa varoistani sen parikymppiä.

Kumpi kampi? Ihan siirimäisiä, if I say so myself.
Paidat on siis Atticuksen ja maksaa n.20€. Eli?
Jompikumpi noista lähtee minun matkaani. Tai siis posti lennättää.

Nyt soi: Josè Gonzàlez - Crosses

Today won't go down in history

Tylsääkin tylsempi maanantai. Vaikka oli vapaapäivä koulusta. Noh olin ahkera ja tein vähän koulujutui pois alta. Tai no yhen tehtävän. Sitten pesin pyykkiä, mm. lenkkitossuni. Kyllä omistan lenkkitossut. Tosin luultavasti en ole niillä koskaan juossut vaan käytin niitä aikoinaan työkenkinä. Mutta pesin ne nyt ihan sen takia, jos vaikka JOSKUS sitä lähtisikin lenkille. Vaikka olen aina vihannut juoksemista.

Vilkaisin nyt myös vähän yhden toisen koulun tarjoamaa koulutustarjontaa. Jos vaikka keväällä saisi aikaseksi hakea. Kunhan vain saisin sitten ennakkotehtävät tehtyä, joihin niin usein helposti meikäläisen hakeminen kaatuu. Mutta sitä sitten lähempänä kevättä. Tällä hetkellä kaikkea muutakin tekemistä.

Mutta tärkeämpiin asioihin. Nimittäin mun upouusiin tuliteriin Converseihin straight from The Big Apple! Ah ja oh ko sain vihdoin ne mun niin kauan aikaa himoitsemat all blackit. Thanks sis!
Ne on vaan niiiiiiiin hienot! Tottakai niitä nyt pitää hehkuttaa. Ja vielä ko täällä kotosuomessa ne on 75 euron arvoiset, joihin mulla ei ikinä olis varaa. Tai en viittis maksaa niin paljoa kumitossuista. Tällä hetkellä ne on ehdottomasti mun big love.

Kattokaa nyt kuin makeet!

Ainiin ja mainitsin joskus mitä kivaa tuun tekee tai siis mitä kivaa saan, joka ei ole vaatetta tai kenkiä. NIIN tilasin nyt vihdoin ja viimein itselleni Macbookin! Jee. Sitä siis odotellessa, ja kunhan se tulee niin SE on sitten se mun BIG LOVE.

This is The Good Stuff

Plööp.

Ei jaksa ei kiinnosta ei jaksa. Mutta hitto illat annan itelleni ja kuuntelen vähän musiikkia.

Tai noh tuli mieleen vanha ysäribiisi, jota kuuntelin ko olin jotain akselilla 10-12-vuotta. Tai sisko kuunteli, niin kaivoin sen Spotifysta esiin. Ihan nätti se oli vielki. Sitten kuuntelin toistakin, mitä sisko kuunteli. Hassua kun tuommoset tietenkin unohtaa, mitä on joskus tosi pienenä kuunnellut ja sit ne tulee ihan jostain vain mieleen. Onneks on tämä ihanuus nimeltä Spotify. Voi tosta vaan ettii ja kuunnella ja palata sinne reilu 10-vuoden taakse.

Joop eipä muuta.

Arvatenkin Sveitsistä. Meinasinkin, että jos vain aina silloin tällöin droppailen näitä kuvia tänne silloin, kun ei ole mitään muutakaan. Tässä siis Rothorn, joka valloitettiin vajaan viiden tunnin vaelluksen jälkeen.

Sveitsiläinen lehmä kavereineen.


Aika korkeella, mut ei ihan huipulla.

Zürich-järveltä illalla.

My new Rockin' do

Jopas menikin vähän aikaa, että sain aikaiseksi tehdä postauksen. Olen nyt tuskaillut enemmän tai vähemmän niitten Sveitsi-kuvien kans ja jotenkin ajattelin, että seuraava jutska tänne olis ollut siitä matkasta. Mutta niin ei nyt olekaan. Kuvia kun on tosiaan se 900, niin jotenkin ei huvita ainakaan niitä kaikkia tänne lykätä ja toistaiseksi parhaiden valkkaaminen on ollut ylivoimaisen vaikeaa.

Joten aion nyt vaan mainostaa mun ihan sairaan hienoa uutta tukkaa! jee. Vihdoin pääsin kampaajalle sen leikkauttaa ja tarkoitushan on ollut jo pidemmän aikaa leikkaa se lyhyeks. Mä oon aina jotenkin kokenut itseni lyhythiuksiseksi, joten olikin jo aika palata siihen. Vihaan pitkiä hiuksia. Itselläni siis. Ei sovi mulle yhtään. Mutta nyt on kuulkaas niiiiiin hienot hiukset että! Nää sopii mulle ko tehty, vaiks ite sanonki. Pistän nyt oikein kolme kuvaa, että saa sitten ihailla.

Tässä on nyt eka vähän tämmönen tärähtänytmukapoikkitaiteellinenyrityskuva.

Tästä näkeekin jo vähän paremmin. Must toi on vaan niin siisti. Sopii mun kallonmuotoon hih.
Ja tästä kuvasta näkee kivasti ton mun korun. Se on yllättäen Sveitsistä. Ihan paras löytö ikinä! Clockhousesta löysin sen. Tai siis ostin. Ainoa kappale ja maksoi ehkä jotain viis euroo jos sitäkään.

Vielä yksi kuva. Ihan vain huvin vuoksi.

Nyt olen muuten kuunnellut Spotifysta Descendentsiä. Vanhaa kunnon kasaripunkia. Oli mulle ihan uusi tuttavuus. Mistä lie sitäkin keksin kuunnella.. Joka tapauksessa ei ollut ollenkaan huono tuttavuus. Ainiin ja se Panic at the Discon levy, jonka silloin joskus ostin. Nyt vasta olen ehtinyt kuunnella sitä vähän enemmän ajatuksella, eikä se niin huono ollutkaan. Aika sellasta mukavaa musiikkia. Kuulostaa ehkä tylsältä, mutta toimii jos vaikka vain istuskelee tietokoneella tai lukee tai jotain. Varsin kesäistä. Ensi viikolla aion muuten tehdä jotain äärimmäisen kivaa. Heha mutta en kerro vielä mitä. Tai siis pian saan jotain kivaa ja uutta eikä se ole vaatteita tai kenkiä. Mutta siitä sitten joskus.

Nyt soi: Enter Shikari - OK, Time for Plan B
(hmm osuvaa..)

Edelweiss, edelweiss...

Tänään tehtiin pieni road trip. Ajettiin siis autolla tuonne etelämpään lähelle Italian rajaa. Pysähdyttiin aina kattomaan vähän eri paikkoja. Peter, eli tätini mies näytti meille myös Edelweissin, eli vanhan kunnon alppiruusun. Olihan se ihan nätti. Nappasin yhen mukaankin, vaikka ne on rauhotettu. Kiipettiin (eli siis kiivettiin) yhtä rinnettä ylös sitä ettimään. Alastullessa ja autolle kävellessä näinkin sitten pienen kyykäärmeen. Pelästysin sitä vähäsen ja se luikerteli tiehensä. Nopeesti ehin nappaamaan kuvankin, tosin ilman mitään valotussäätöjä tai muita, mutta kuitenkin.

Sit käytiin myös St. Moritzissa, joka on siis se paikka, jossa kaikki rikkaat ja kuuluisat aina käy. Sen oli näköistäkin, ko käppäiltiin vähän siinä pääkadulla, jossa oli siis se kaikkein hienoin hotelli ja kaikkii kallei kauppoi kuten esimerkiksi Roberto Cavallin liike! Mut tosiaan se hotelli, sen oven eessä oli koko ajan jonossa niin mustaa ja niin hienoo autoo. Ja kuljettajat tietenki. Voi vaan kuvitella, ko vaikka jotain kuninkaallisia tuolla käy. Kuvia sitten siitäkin on. Jos vaan joskus ne tänne jaksan lykätä.

Yhdessä kylässä ko käytiin, niin siellä oli sitten Friedrich Nietzchen (vai miten se kirjotetaan??) vanha asuintalo. Onpahan sekin sitten nähty. Mutta mutta, ihan muksa road trip oli kyllä. Parempi kai taas nää matkakertomukset olis kertoo niillä kuvilla, joita on muuten jo reilusti yli 900!!! Et siinä onkin sit vähän setvimistä niitten kans. Huominen riippuu sitten ilmoista, et mitä tehään: mennäänkö johonki vaellukselle vai lähetäänkö jo aamusta takas Zürichiin.

Nyt nukkumaan!

Ainiin yksi vuorenhuippu jo valloitettu! Oli rankkaa, mutta sen arvoista. Siitä lisää joskus.

Sveitsistä

No joo, jos koitan tällee vähäsen kirjottaa. Pitänyt jotain matkapäivityksiä tänne laittaa, mutta kun ei jaksa niin ei jaksa.

Neljäs päivä siis Sveitsinmaalla takana ja edelleen ihan mahtia. Tää on kuin toinen koti. Ei oo mitään parempaa ko herätä aamulla ja ikkunasta ulos näkyy vuorten huippuja ja perinteistä Alppimaisemaa. Siinä nyt vaan on jotain, ko vieressä on aivan järjettömän kokoisia kivimöhkäleitä ja ulkona kuuluu koko ajan lehmänkellojen kilinä. Tuntee itsensä hyvin pieneksi. Tänään ei vielä valloitettu huippuja, mutta vaellettiin metsässä, siis vuorenrinteellä kuitenkin. Välillä oli ihan kunnon kiipeemistäkin, et jos ois vähänki astunu ohi niin sit ois henki pois tai vihanneksena loppuelämä. Alastulo oli itseasias vaikeempaa ja rankempaa ko ylös meneminen. Huomenna sitten aamulla taas aikainen herätys ja aiotaan tehdä ns. kullankaivajanreitti, eli vaelletaan Rothornin huipulle, joka näkyy tästä tän talon ikkunoistakin. Varmaan mennään eka hissillä mittelstationille ja siitä sit lähtee se reitti. Tänään muuten loppui ekan kerran kameran akkukin. Aika hyvin.

Täällä ihan oikeesti lepää mieli. Suomi on ihan tylsä ja lässähtäny maa verrattuna Sveitsiin. Ainoa miinuspuoli on tää hintataso, eli kallista on. Harkitsen silti vakavasti tänne vaihtoon tulemista. Pitää vaan ite järkkää. Mut ois se aika siistii.

Ehkä meen tästä nukkumaan. Muut taas meni jo. Tosiaan aikainen aamu valloittaa huippuja. Palaan varmasti taas paremman matkaselostuksen kanssa. Ja niitä kuvia kans. Ja tietysti siitä, mitä kaikkea ehdin yhdessä ja puolessä päivässä shopata..

Dead tired

Jee Sveitsissä ollaan.

...Ja minä olen kuin olenkin kipeä. Aivan järkyttävä nuha. Kai se tästä ko pääsee kohta nukkumaan. Lennot meni ihan kivasti. Tosin Riikasta Zürichiin lento oli vähän kurja, ko jouduin istumaan sellasen hätäuloskäynnin kohdalla eikä siinä saanu pitää mitään käsimatkatavaroita, vaan ne piti laittaa sinne ylös. IPodin ehin nappaamaan taskuun, mutta nenäliinat ja kurkkupastillit jäi. En sitten halunnu/jaksanu niitä enää myöhemmin kaivella. Mutta oli tosiaan aika tuskainen lento, ko nenä vuoti koko ajan.

Mutta perille päästiin ja täällähän on ihan kesä. Ihan mieletön helle, niin mentiin sit rannalle. Nappailin aika paljon kuvia ja kävin nuhaisena uimassakin. Maija-täti on taas ruokkinu meitä äärettömän hyvin. Ei muuten voisi enää olla parempi paikka sairastaa ko tädin mies on lääkäri, joten täältä löytyy jos minkälaista troppia. Jopa morfiinia ois tarjonnu näin yöks hehe. Toivotaan, että huomenna on jo parempi olo, niin jaksan sit kunnolla shoppailla. Tosin ne on luvannu huomiseksikin kuuman kosteaa hellettä, joten sitten pitää vaan käydä monessa ilmastoidussa kaupassa. Keskiviikkona olis tarkotus suunnata vuorille.

Mutta kohtapuoliin vois suunnata nukkumaan. Sen verran väsyttää tää flunssa ja matkustaminenkin tietty.

Ah Sveitsi on niin ihana maa! Hajotkaa Suomeen.

Home is where your heart is

Got me a ticket and I won't be long 'cause I can't go on and I gotta get goin' away.

Seuraavat noin kahdeksan päivää saan onnekkaasti kutsua Sveitsiä kodikseni. Aamulla siis lähtö. Joskus kuuden paikkeilla pitäisi jaksaa herätä. Varsinaisesti en ole vielä mitään pakannut. Pitäisi se tässä tämän päivän aikana hoitaa. Ja perinteiseen tapaan heräsin tänään aamulla kurkkukipuun. Tää on just niin tätä. Aina tuun kipeeks sillon ko pitäisi johonkin kivaan lähteä. Se on sikis sitten varmasti. Nyt oonkin juonut joku sata kuppia teetä ja välttelen puhumista.

Mutta eiliseen. Vietettiin siis perheen kanssa iskän 60-vuotisjuhlia näin etukäteen. Varsinaiset ovat vasta eka syyskuuta, jonka takia Sveitsiinkin menevät ja minä siinä siivellä. Oli oikein mukavat juhlat! Syötiin hyvin ja hyvin juotiinkin. Oli kiva, kun kaikki hyvät tyypit oli paikalla eli tietty äiti ja isä, Sonja ja Sami, Kalle, Anne ja Aapeli, Outi sekä Ville ja Doris-koirakin pääsi juhlistamaan.

Iskä taisi olla mielissään, kun kaikki lapset ja se yksi lapsenlapsikin oli paikalla. Ja noh äiti vasta mielissään olikin. Oma ihana ittensä taas hääräämässä ja innostamassa. Ja sanon tämän kaikella rakkaudella, ihan oikeasti.

Niin ja päästiin kuuntelemaan haamuja menneisyydestä, eli ikivanhoja c-kasetteja, joihin on nauhotettu meidän kaikkien lapsien laulua ja muuta höpöä. Oli ihan tajutonta. Ensin kuunneltiin Kallea varmaan jotain 3v. laulamassa Dingoa. Ihan mahtia! Sitten oli joku, jossa Sonja, ehkä ekaluokkalainen laulamassa jotain lastenlauluja ja Siiri n. 4v. kertomassa vitsejä. En tainnut olla mikään ihan ruudinkeksijä lapsena.. Vitsit päättyivät aina siihen, kun en keksinyt jollekin hahmolle nimeä, eikä kukaan jaksanut kuunnella loppuun ja koittivat vaihtaa puheenaihetta. Sitten oli vielä joku kasetti, jossa minä lauloin yksin. Vuosi oli -92 eli olin joku viisi vuotias. Osasin vain muumien tunnarin, ja senkin huonosti. Niin ja lauloin minä myös jonkun ihme robottilaulun, jossa lauloin kyttykyt, joka tarkoittaa siis kytketty. Että semmoinen perhenöyryytys meillä. No ei. Hauskojahan ne. Loppuilta sitten vain istuskeltiin ja miehet polttivat sikaria.

Aapelilla ainakin oli kova meno, vaikka olikin vähän nuhainen. Ehkä tämä orastava sikis tarttuikin sieltä. Noh niin tai näin. Abel tykkäsi kovasti leikkiä kaikilla löytämillään "kehittävillä puuleluilla". Autot ovat nyt kova sana. Doriskin pyöri jaloissa ja taisi välillä olla vähän mustis, kun kaikki ihmettelivät taas Aapelia.


Tosiaan perjantaina kävin Paimiossa pesemässä Kallen ja Annen ikkunat. Belka, kurtrusselinterrieri oli taas mainio, kun se seuras mua joka paikkaan tai oli aina siellä, missä minä pesin ikkunoita. Anne tuli kotiin Aapelin kanssa ja Kalle tuli sitten Sonjan, Samin ja Doriksen kanssa. Istuttiin sitten sielläkin vähän iltaa syöden ja hengaillen. Lähdettiin siinä sitten puolen yön aikaan kotiin ja hiivittiin hiljaa autolle, ettei Aapeli herää. Noh mä sitten huomaan auton vieressä sammakon ja vähän pelästyn sitä, niin eikös Doris pelästy mua ja ala ihan hulluna haukkumaan ja hyppimään. Hah. Se siitä hiljaisesta lähdöstä.

Lauantaina oli kova tuuli. Ja oli muuten äärettömän vaikea päättää, että mitä ihmettä laitan päälle. Kirosin ja riehuin, koska mulla ei yksinkertaisesti ole vaatteita. Ärsytti, kun halusin laittaa jonkun mekon, mutta ei mulla ollut mitään sopivaa, joka tuntuisi hyvältä. Kaikkia noita mun tunikamekkohärpäkkeitä olen käyttänyt koko kesän, joten olisin halunnut iskän "juhliin" jotain hienompaa. Kivoja toppeja tai yläosia olisin kyllä keksinyt, mutta ei mulla ole kuin yksi semmonen puolihame, mut sekin on jo ihan vanha ja arkinen. SIKSI tarvitsen paljon uusia vaatteita ja SIKSI pääsen kohta Sveitsiin ostamaan niitä uusia vaatteita. Ah ihanaa.

Mutta päädyin siis tämän näköiseen ratkaisuun, josta olinkin sitten ihan tyytyväinen. Toi Blendin mekkotunikahärpäke on ostettu muutama vuosi sitten Marienhaminasta, Ahvenanmaalta. Kuka olis arvannu, että se on hyvä shoppailukaupunki! Tykkään tosta kyllä, se laskeutuu kivasti. Sitten toi laukku on äitin tuoma Virosta. Se on kiva, kun siitä saa ton remmin pois ja sitä voi käyttää clutchina. Tossut on ihan parhaat kesätossut, jotka löysin jostain alelaarista. Tää on hyvä kuva, kun tästä näkee mun tähtitatskan. Se sopii kyllä kaikkeen!

Mutta nyt pakkaamaan!

One last time

Viimeisiä kertoja. Ei tosin toivottavasti tämän blogin viimeinen postaus.

Eilen oli siis se vihoviimeinen työpäivä tältä kesältä. Kivaa, toisaalta taas se tarkoittaa sitä, että kesä lähenee loppuaan. Enää reilu viikko koulunalkuun, mutta sitä ennen vielä lomalle Sveitsiin. Kolme päivänpilaajatyöpäivää meni. Oli tylsää, kun ei siellä ole oikein mitään tekemistä, kun jo kolme tuntia ennen työajan päättymistä on saanut kaikki hommat jo tehtyä. Yritä siinä sitten keksiä jotain tekemistä. Hih mutta eilen sain jopa itsensä tavaratalojohtajan (joka on muuten ruotsalainen) päästämään mut ulos, kun piti jättää avaimet siivouskomeroon, eikä sieltä pääse muuten pois. Se nyt sattui juuri tulemaan kohdalle, joten pyysin häntä päästämään minut ulos.

Täksi päiväksi olin suunnitellut, että menen ainakin kaupungilla käymään. En tosin vielä tiedä mitä tekemään, kun en edelleenkään voi shoppailla. Ehkä voisin vaihtaa rahaa, mutta kuinka paljon? Siellä käy kuitenkin suunnilleen joka paikassa visa electron. Mutta voisi sitä jonkin verran käteistäkin varata valmiiks. Sitä ennen piti ystäväni ja kummityttöni tulla käymään, mutta peruuttivat just muskarin vuoksi. Harmi, sillä olisin kovin mielelläni heidät nähnyt. Noh joskus toiste. Aion luultavasti myös tänään hakea kaveriltani kameran lainaksi matkaa varten. Siis kunnon kameran, että voin kuvata vuoria sun muuta kivaa. Suunnittelin myös, että voisi jotenkin tänään juhlistaa töiden loppumista. En vielä tiedä miten, mutta jotain. Kotona ei ainakaan huvittaisi olla, kun on viimeiset kolme päivää ollut kotona, töissä, kotona, töissä...

Kuvaksi laitan nyt kesäkuvan männäkesältä siis.

Here's to you summer.

Sans soleil

...eli ilman aurinkoa.

Tänään alkaa siis kolmen päivän putki päivänpilaajia. Hohhoi. Noh minkäs teet. Pakko se on sinne mennä. Ja sataa.

Viikonloppu tuli ja meni. Kävin Helsingissä. Semmoinen pieni, lyhyt päiväreissu. Piti eka mennä Tampereelle, mutta päätettiinki mennä Helsinkiin. Muuten vaan. Oli vaikeaa, kun ei oikein saanut ostaa mitään, koska yritän säästää sinne Sveitsiin. Lähden siis tasan viikon päästä Sveitsiin! Jee! Äitin ja iskän kanssa mennään sinne tädin luokse. Pääsen vuorille vaeltaa ja valokuvaamaan ja ennen kaikkea Zürichiin shoppailee. I aim to do some serious shopping. Farkut nyt on ainakin ekana listalla, mitkä pitää ostaa. Ja sit kaikkee muutakin, ehkä kengät. Maiharit jos löytyis niin olis tosi jees. Oi oi en malta oottaa, en malta oottaa oikeestaan, että pääsen vähäks aikaa pois Suomesta, pois täältä. Mutta sit alkaakin samantien koulu... Plaah.

Mutta palaan Sveitsin-matkaan varmasti vielä monta kertaa, joten palataanpas nyt takas Helsingin-reissuun. Käytiin siis siellä vähän "shoppailemassa". Ostin vaan pakollisia tarpeita. Löysin jopa perustopin, jotka tuntuu aina olevan loppu tai jotain. Mustaan sitten päädyin, yllättäen, mutta niitä tarvii aina. Olisin ottanu vielä harmaankin, mutta siitä ei ollut kokoa tai jotenkin se oli erikokoinen, kuin se musta. Ostin kyllä myös kaks cd:tä. Oli nekin pakollisia tarpeita. Ainakin melkein hähä. Löysin siis Anttilan ale-levyistä The Soundsin ekan, eli Living in American, joten pakkohan se oli ostaa. Siinä oli joku tarjous kaksi levyä 15 euron hinnalla, joten mietin sitten, minkä toisen valitsen. Olikin vaikeaa, koska valikoima oli aika huono. Noh päädyin sitten vähän hätäiseen ratkaisuun. Otin Panic at the Discon Pretty Oddin. Kerran sen vasta olen ehtinyt kuuntelee ja hmm aika tylsä. Hyvinkin erilainen, kuin niitten eka levy. Tämä oli jotenkin enemmän akustista kitaravetoista. Tai emmää tiiä.

Junamatka takas oli muuten mitä kamalin. Tietysti meidän vaunussa istuu sitten huutavia, kiljuvia, metelöiviä, kolistelevia kakaroita! Voi luoja sitä metelin määrää. Eikä niitten äidit sanonut mitään, nauroivat vaan päälle. Meni iPodin äänet suunnilleen täysille, eikä siltikään auttanu. Onneks ne tais jäädä jossain Karjaalla pois. Lapset pitäis kieltää junista. Ainakin semmoiset, jotka osaa puhua. Junassa oli muutenkin sitten tylsää, niin päivän kuvasato on oikeastaan tasan junasta. Laatukin on sen mukaista, mutta laitan siltikin jotain, että tulis vähän väriä.

Ei kai tässä muuta. Jään vielä muutamaks tunniks ahistelee ennen päivänpilaajan alkua. Toivottavasti sade lakkais, niin ei tarttis sadevaatteissa polkee. Tuskin lakkaa.

Ilman iPodia ei voi matkustaa.

Ketutti.

Tämmöiset tuli matkaan.

Bulletproof (ja ketutuksen sietämätön keveys)

Vittu, että muuten vituttaa. Firma, jossa olen töissä teki pisiset. Ens viikon piti siis olla viimeinen ja ajattelin, että saan nauttia siitä moppaamalla ikean lattioita ihan rennosti. Mutta... Aamulla oli tullut viesti pomolta, että teen ens viikon iltavuoroa. Siis mitä vtua?!?!! Eihän se nyt käy päinsä. Iltavuoro on siis kahdesta ysiin, eli totaalinen päivän pilaaja. Et kiva. Soitin sit takas ja sanoin ettei se kyl oikein tahtois sopia, mut et kai se on pakko. Ei osoittanut mitään myötätuntoa, kun sanoin että lähen pian ulkomaille ja ens viikolla pitäisi hoitaa siihen liittyviä asioita. Semmosen kompromissin suostu sit tekee, että teen vaan maanantaista keskiviikkoon ja loppuviikko jotain muuta.

Päivähän siinä meni pilalle sit seitsemän aikaan aamulla. Lainatakseni ystäväni kuuluisia sanoja: Vitutti niin paljon, ettei veri kiertäny päässä. Valitin työkavereillekin. Päätin sit vielä soittaa pomolle takas ja neuvotella niin, että otan torstain ja perjantain vapaaks, eli lopetan kaks päivää aikasemmin. Väitin, että mun 25 tuntia tulee jo täyteen niistä kolmesta päivästä (tajusin myöhemmin, ettei muuten tuukaan.) Mut noh ihan sama. Onneks se suostu siihen. Onneks pääsee taas siitäkin firmasta eroon!! En oikeesti haluu enää koskaan takas. Kuitenki oon taas ens kesänä valittamassa samaa.

Nyt onneks jo helpottaa suunnaton vitutus. Mulla on siis enää neljä päivää töitä ja sitten LOMA! Iltavuorostakin saa sentään iltalisät. Nyt voisin alkaa tehä jotain. Kaupassa pitäis ainakin lähtee käymään. Sitten vois ehkä illemmalla suunnata taiteiden yöhön. Pitää kattoo, ainakin jossain vois käydä. Ei jaksais olla himas.

Ja hei sain jopa otettua yhden kuvan ja laitettuu koneelle! Ei tosin nyt mitään so called päivän asu kuvaa, koska en oo vielä päättäny mitä tänään laitan päälle. Mutta ostin eilen niin kivat uudet polvisukat! Ehkä tää päivä tästä vielä paranee.

Tänään Spotifyissa on soinut La Roux:n Bulletproof.

Vinkurajalat, mahtisukat sekä roska, jota en huomannu ko vast nyt.

How I became paranoid

Otsikosta huolimatta en aio tässä nyt kertoa siitä, kuinka minusta tuli vainoharhainen. En oikeastaan miellä itseäni edes kovin vainoharhaiseksi, yleensä ainakaan.

Olkoon tämä nyt vaan ensimmäisen postaukseni otsikko.

En ole vielä aivan varma, mitä tänne aion ajatella. Tai kirjoittaa. Lähinnä oli mielessä itseni. Eli täysin itserakkaista syistä. Tarkoitus olisi laittaa jotain kuvia ja sen sellaista. Ehkä jotain vaatteisiin ja muihin kivoihin juttuihin liittyen. Olen vain huono saamaan mitään aikaiseksi. Esimerkiksi nyt nuo kuvat. Mielelläni kyllä otan kuvia, mutta niiden koneelle saakka laittaminen onkin se vaikeampi osuus. Kaiken lisäksi, kun kone alkaa pikku hiljaa sanoa itseään irti. Tai siis kovalevy nyt ainakin.

Musiikkia koitan kuunnella paljon ja aina. Spotify on kovassa käytössä, ja ehkä saatan mainita aina jotain siitä, mitä kuuntelen.

Nyt soi: CSS - Jager Yoga, albumilta Donkey (2008)

CSS:ltä olen kuunnellut vain sitä hittibiisiä: Let's make love (and Listen to Death from Above), ja nyt vaan heitin Spotifyihin bändin nimen enkä edes löytänyt tota biisiä, vain jonkun remix-version. Noh ei vielä ole bändi iskenyt kokonaan. Tänään muuten valkeni, että Death from Above 1979 onkin bändi. Ehkä senkin voisi sitten tsekittää as they say.

Mutta palataan astioille.