Edelweiss, edelweiss...

Tänään tehtiin pieni road trip. Ajettiin siis autolla tuonne etelämpään lähelle Italian rajaa. Pysähdyttiin aina kattomaan vähän eri paikkoja. Peter, eli tätini mies näytti meille myös Edelweissin, eli vanhan kunnon alppiruusun. Olihan se ihan nätti. Nappasin yhen mukaankin, vaikka ne on rauhotettu. Kiipettiin (eli siis kiivettiin) yhtä rinnettä ylös sitä ettimään. Alastullessa ja autolle kävellessä näinkin sitten pienen kyykäärmeen. Pelästysin sitä vähäsen ja se luikerteli tiehensä. Nopeesti ehin nappaamaan kuvankin, tosin ilman mitään valotussäätöjä tai muita, mutta kuitenkin.

Sit käytiin myös St. Moritzissa, joka on siis se paikka, jossa kaikki rikkaat ja kuuluisat aina käy. Sen oli näköistäkin, ko käppäiltiin vähän siinä pääkadulla, jossa oli siis se kaikkein hienoin hotelli ja kaikkii kallei kauppoi kuten esimerkiksi Roberto Cavallin liike! Mut tosiaan se hotelli, sen oven eessä oli koko ajan jonossa niin mustaa ja niin hienoo autoo. Ja kuljettajat tietenki. Voi vaan kuvitella, ko vaikka jotain kuninkaallisia tuolla käy. Kuvia sitten siitäkin on. Jos vaan joskus ne tänne jaksan lykätä.

Yhdessä kylässä ko käytiin, niin siellä oli sitten Friedrich Nietzchen (vai miten se kirjotetaan??) vanha asuintalo. Onpahan sekin sitten nähty. Mutta mutta, ihan muksa road trip oli kyllä. Parempi kai taas nää matkakertomukset olis kertoo niillä kuvilla, joita on muuten jo reilusti yli 900!!! Et siinä onkin sit vähän setvimistä niitten kans. Huominen riippuu sitten ilmoista, et mitä tehään: mennäänkö johonki vaellukselle vai lähetäänkö jo aamusta takas Zürichiin.

Nyt nukkumaan!

Ainiin yksi vuorenhuippu jo valloitettu! Oli rankkaa, mutta sen arvoista. Siitä lisää joskus.

Sveitsistä

No joo, jos koitan tällee vähäsen kirjottaa. Pitänyt jotain matkapäivityksiä tänne laittaa, mutta kun ei jaksa niin ei jaksa.

Neljäs päivä siis Sveitsinmaalla takana ja edelleen ihan mahtia. Tää on kuin toinen koti. Ei oo mitään parempaa ko herätä aamulla ja ikkunasta ulos näkyy vuorten huippuja ja perinteistä Alppimaisemaa. Siinä nyt vaan on jotain, ko vieressä on aivan järjettömän kokoisia kivimöhkäleitä ja ulkona kuuluu koko ajan lehmänkellojen kilinä. Tuntee itsensä hyvin pieneksi. Tänään ei vielä valloitettu huippuja, mutta vaellettiin metsässä, siis vuorenrinteellä kuitenkin. Välillä oli ihan kunnon kiipeemistäkin, et jos ois vähänki astunu ohi niin sit ois henki pois tai vihanneksena loppuelämä. Alastulo oli itseasias vaikeempaa ja rankempaa ko ylös meneminen. Huomenna sitten aamulla taas aikainen herätys ja aiotaan tehdä ns. kullankaivajanreitti, eli vaelletaan Rothornin huipulle, joka näkyy tästä tän talon ikkunoistakin. Varmaan mennään eka hissillä mittelstationille ja siitä sit lähtee se reitti. Tänään muuten loppui ekan kerran kameran akkukin. Aika hyvin.

Täällä ihan oikeesti lepää mieli. Suomi on ihan tylsä ja lässähtäny maa verrattuna Sveitsiin. Ainoa miinuspuoli on tää hintataso, eli kallista on. Harkitsen silti vakavasti tänne vaihtoon tulemista. Pitää vaan ite järkkää. Mut ois se aika siistii.

Ehkä meen tästä nukkumaan. Muut taas meni jo. Tosiaan aikainen aamu valloittaa huippuja. Palaan varmasti taas paremman matkaselostuksen kanssa. Ja niitä kuvia kans. Ja tietysti siitä, mitä kaikkea ehdin yhdessä ja puolessä päivässä shopata..

Dead tired

Jee Sveitsissä ollaan.

...Ja minä olen kuin olenkin kipeä. Aivan järkyttävä nuha. Kai se tästä ko pääsee kohta nukkumaan. Lennot meni ihan kivasti. Tosin Riikasta Zürichiin lento oli vähän kurja, ko jouduin istumaan sellasen hätäuloskäynnin kohdalla eikä siinä saanu pitää mitään käsimatkatavaroita, vaan ne piti laittaa sinne ylös. IPodin ehin nappaamaan taskuun, mutta nenäliinat ja kurkkupastillit jäi. En sitten halunnu/jaksanu niitä enää myöhemmin kaivella. Mutta oli tosiaan aika tuskainen lento, ko nenä vuoti koko ajan.

Mutta perille päästiin ja täällähän on ihan kesä. Ihan mieletön helle, niin mentiin sit rannalle. Nappailin aika paljon kuvia ja kävin nuhaisena uimassakin. Maija-täti on taas ruokkinu meitä äärettömän hyvin. Ei muuten voisi enää olla parempi paikka sairastaa ko tädin mies on lääkäri, joten täältä löytyy jos minkälaista troppia. Jopa morfiinia ois tarjonnu näin yöks hehe. Toivotaan, että huomenna on jo parempi olo, niin jaksan sit kunnolla shoppailla. Tosin ne on luvannu huomiseksikin kuuman kosteaa hellettä, joten sitten pitää vaan käydä monessa ilmastoidussa kaupassa. Keskiviikkona olis tarkotus suunnata vuorille.

Mutta kohtapuoliin vois suunnata nukkumaan. Sen verran väsyttää tää flunssa ja matkustaminenkin tietty.

Ah Sveitsi on niin ihana maa! Hajotkaa Suomeen.

Home is where your heart is

Got me a ticket and I won't be long 'cause I can't go on and I gotta get goin' away.

Seuraavat noin kahdeksan päivää saan onnekkaasti kutsua Sveitsiä kodikseni. Aamulla siis lähtö. Joskus kuuden paikkeilla pitäisi jaksaa herätä. Varsinaisesti en ole vielä mitään pakannut. Pitäisi se tässä tämän päivän aikana hoitaa. Ja perinteiseen tapaan heräsin tänään aamulla kurkkukipuun. Tää on just niin tätä. Aina tuun kipeeks sillon ko pitäisi johonkin kivaan lähteä. Se on sikis sitten varmasti. Nyt oonkin juonut joku sata kuppia teetä ja välttelen puhumista.

Mutta eiliseen. Vietettiin siis perheen kanssa iskän 60-vuotisjuhlia näin etukäteen. Varsinaiset ovat vasta eka syyskuuta, jonka takia Sveitsiinkin menevät ja minä siinä siivellä. Oli oikein mukavat juhlat! Syötiin hyvin ja hyvin juotiinkin. Oli kiva, kun kaikki hyvät tyypit oli paikalla eli tietty äiti ja isä, Sonja ja Sami, Kalle, Anne ja Aapeli, Outi sekä Ville ja Doris-koirakin pääsi juhlistamaan.

Iskä taisi olla mielissään, kun kaikki lapset ja se yksi lapsenlapsikin oli paikalla. Ja noh äiti vasta mielissään olikin. Oma ihana ittensä taas hääräämässä ja innostamassa. Ja sanon tämän kaikella rakkaudella, ihan oikeasti.

Niin ja päästiin kuuntelemaan haamuja menneisyydestä, eli ikivanhoja c-kasetteja, joihin on nauhotettu meidän kaikkien lapsien laulua ja muuta höpöä. Oli ihan tajutonta. Ensin kuunneltiin Kallea varmaan jotain 3v. laulamassa Dingoa. Ihan mahtia! Sitten oli joku, jossa Sonja, ehkä ekaluokkalainen laulamassa jotain lastenlauluja ja Siiri n. 4v. kertomassa vitsejä. En tainnut olla mikään ihan ruudinkeksijä lapsena.. Vitsit päättyivät aina siihen, kun en keksinyt jollekin hahmolle nimeä, eikä kukaan jaksanut kuunnella loppuun ja koittivat vaihtaa puheenaihetta. Sitten oli vielä joku kasetti, jossa minä lauloin yksin. Vuosi oli -92 eli olin joku viisi vuotias. Osasin vain muumien tunnarin, ja senkin huonosti. Niin ja lauloin minä myös jonkun ihme robottilaulun, jossa lauloin kyttykyt, joka tarkoittaa siis kytketty. Että semmoinen perhenöyryytys meillä. No ei. Hauskojahan ne. Loppuilta sitten vain istuskeltiin ja miehet polttivat sikaria.

Aapelilla ainakin oli kova meno, vaikka olikin vähän nuhainen. Ehkä tämä orastava sikis tarttuikin sieltä. Noh niin tai näin. Abel tykkäsi kovasti leikkiä kaikilla löytämillään "kehittävillä puuleluilla". Autot ovat nyt kova sana. Doriskin pyöri jaloissa ja taisi välillä olla vähän mustis, kun kaikki ihmettelivät taas Aapelia.


Tosiaan perjantaina kävin Paimiossa pesemässä Kallen ja Annen ikkunat. Belka, kurtrusselinterrieri oli taas mainio, kun se seuras mua joka paikkaan tai oli aina siellä, missä minä pesin ikkunoita. Anne tuli kotiin Aapelin kanssa ja Kalle tuli sitten Sonjan, Samin ja Doriksen kanssa. Istuttiin sitten sielläkin vähän iltaa syöden ja hengaillen. Lähdettiin siinä sitten puolen yön aikaan kotiin ja hiivittiin hiljaa autolle, ettei Aapeli herää. Noh mä sitten huomaan auton vieressä sammakon ja vähän pelästyn sitä, niin eikös Doris pelästy mua ja ala ihan hulluna haukkumaan ja hyppimään. Hah. Se siitä hiljaisesta lähdöstä.

Lauantaina oli kova tuuli. Ja oli muuten äärettömän vaikea päättää, että mitä ihmettä laitan päälle. Kirosin ja riehuin, koska mulla ei yksinkertaisesti ole vaatteita. Ärsytti, kun halusin laittaa jonkun mekon, mutta ei mulla ollut mitään sopivaa, joka tuntuisi hyvältä. Kaikkia noita mun tunikamekkohärpäkkeitä olen käyttänyt koko kesän, joten olisin halunnut iskän "juhliin" jotain hienompaa. Kivoja toppeja tai yläosia olisin kyllä keksinyt, mutta ei mulla ole kuin yksi semmonen puolihame, mut sekin on jo ihan vanha ja arkinen. SIKSI tarvitsen paljon uusia vaatteita ja SIKSI pääsen kohta Sveitsiin ostamaan niitä uusia vaatteita. Ah ihanaa.

Mutta päädyin siis tämän näköiseen ratkaisuun, josta olinkin sitten ihan tyytyväinen. Toi Blendin mekkotunikahärpäke on ostettu muutama vuosi sitten Marienhaminasta, Ahvenanmaalta. Kuka olis arvannu, että se on hyvä shoppailukaupunki! Tykkään tosta kyllä, se laskeutuu kivasti. Sitten toi laukku on äitin tuoma Virosta. Se on kiva, kun siitä saa ton remmin pois ja sitä voi käyttää clutchina. Tossut on ihan parhaat kesätossut, jotka löysin jostain alelaarista. Tää on hyvä kuva, kun tästä näkee mun tähtitatskan. Se sopii kyllä kaikkeen!

Mutta nyt pakkaamaan!

One last time

Viimeisiä kertoja. Ei tosin toivottavasti tämän blogin viimeinen postaus.

Eilen oli siis se vihoviimeinen työpäivä tältä kesältä. Kivaa, toisaalta taas se tarkoittaa sitä, että kesä lähenee loppuaan. Enää reilu viikko koulunalkuun, mutta sitä ennen vielä lomalle Sveitsiin. Kolme päivänpilaajatyöpäivää meni. Oli tylsää, kun ei siellä ole oikein mitään tekemistä, kun jo kolme tuntia ennen työajan päättymistä on saanut kaikki hommat jo tehtyä. Yritä siinä sitten keksiä jotain tekemistä. Hih mutta eilen sain jopa itsensä tavaratalojohtajan (joka on muuten ruotsalainen) päästämään mut ulos, kun piti jättää avaimet siivouskomeroon, eikä sieltä pääse muuten pois. Se nyt sattui juuri tulemaan kohdalle, joten pyysin häntä päästämään minut ulos.

Täksi päiväksi olin suunnitellut, että menen ainakin kaupungilla käymään. En tosin vielä tiedä mitä tekemään, kun en edelleenkään voi shoppailla. Ehkä voisin vaihtaa rahaa, mutta kuinka paljon? Siellä käy kuitenkin suunnilleen joka paikassa visa electron. Mutta voisi sitä jonkin verran käteistäkin varata valmiiks. Sitä ennen piti ystäväni ja kummityttöni tulla käymään, mutta peruuttivat just muskarin vuoksi. Harmi, sillä olisin kovin mielelläni heidät nähnyt. Noh joskus toiste. Aion luultavasti myös tänään hakea kaveriltani kameran lainaksi matkaa varten. Siis kunnon kameran, että voin kuvata vuoria sun muuta kivaa. Suunnittelin myös, että voisi jotenkin tänään juhlistaa töiden loppumista. En vielä tiedä miten, mutta jotain. Kotona ei ainakaan huvittaisi olla, kun on viimeiset kolme päivää ollut kotona, töissä, kotona, töissä...

Kuvaksi laitan nyt kesäkuvan männäkesältä siis.

Here's to you summer.

Sans soleil

...eli ilman aurinkoa.

Tänään alkaa siis kolmen päivän putki päivänpilaajia. Hohhoi. Noh minkäs teet. Pakko se on sinne mennä. Ja sataa.

Viikonloppu tuli ja meni. Kävin Helsingissä. Semmoinen pieni, lyhyt päiväreissu. Piti eka mennä Tampereelle, mutta päätettiinki mennä Helsinkiin. Muuten vaan. Oli vaikeaa, kun ei oikein saanut ostaa mitään, koska yritän säästää sinne Sveitsiin. Lähden siis tasan viikon päästä Sveitsiin! Jee! Äitin ja iskän kanssa mennään sinne tädin luokse. Pääsen vuorille vaeltaa ja valokuvaamaan ja ennen kaikkea Zürichiin shoppailee. I aim to do some serious shopping. Farkut nyt on ainakin ekana listalla, mitkä pitää ostaa. Ja sit kaikkee muutakin, ehkä kengät. Maiharit jos löytyis niin olis tosi jees. Oi oi en malta oottaa, en malta oottaa oikeestaan, että pääsen vähäks aikaa pois Suomesta, pois täältä. Mutta sit alkaakin samantien koulu... Plaah.

Mutta palaan Sveitsin-matkaan varmasti vielä monta kertaa, joten palataanpas nyt takas Helsingin-reissuun. Käytiin siis siellä vähän "shoppailemassa". Ostin vaan pakollisia tarpeita. Löysin jopa perustopin, jotka tuntuu aina olevan loppu tai jotain. Mustaan sitten päädyin, yllättäen, mutta niitä tarvii aina. Olisin ottanu vielä harmaankin, mutta siitä ei ollut kokoa tai jotenkin se oli erikokoinen, kuin se musta. Ostin kyllä myös kaks cd:tä. Oli nekin pakollisia tarpeita. Ainakin melkein hähä. Löysin siis Anttilan ale-levyistä The Soundsin ekan, eli Living in American, joten pakkohan se oli ostaa. Siinä oli joku tarjous kaksi levyä 15 euron hinnalla, joten mietin sitten, minkä toisen valitsen. Olikin vaikeaa, koska valikoima oli aika huono. Noh päädyin sitten vähän hätäiseen ratkaisuun. Otin Panic at the Discon Pretty Oddin. Kerran sen vasta olen ehtinyt kuuntelee ja hmm aika tylsä. Hyvinkin erilainen, kuin niitten eka levy. Tämä oli jotenkin enemmän akustista kitaravetoista. Tai emmää tiiä.

Junamatka takas oli muuten mitä kamalin. Tietysti meidän vaunussa istuu sitten huutavia, kiljuvia, metelöiviä, kolistelevia kakaroita! Voi luoja sitä metelin määrää. Eikä niitten äidit sanonut mitään, nauroivat vaan päälle. Meni iPodin äänet suunnilleen täysille, eikä siltikään auttanu. Onneks ne tais jäädä jossain Karjaalla pois. Lapset pitäis kieltää junista. Ainakin semmoiset, jotka osaa puhua. Junassa oli muutenkin sitten tylsää, niin päivän kuvasato on oikeastaan tasan junasta. Laatukin on sen mukaista, mutta laitan siltikin jotain, että tulis vähän väriä.

Ei kai tässä muuta. Jään vielä muutamaks tunniks ahistelee ennen päivänpilaajan alkua. Toivottavasti sade lakkais, niin ei tarttis sadevaatteissa polkee. Tuskin lakkaa.

Ilman iPodia ei voi matkustaa.

Ketutti.

Tämmöiset tuli matkaan.

Bulletproof (ja ketutuksen sietämätön keveys)

Vittu, että muuten vituttaa. Firma, jossa olen töissä teki pisiset. Ens viikon piti siis olla viimeinen ja ajattelin, että saan nauttia siitä moppaamalla ikean lattioita ihan rennosti. Mutta... Aamulla oli tullut viesti pomolta, että teen ens viikon iltavuoroa. Siis mitä vtua?!?!! Eihän se nyt käy päinsä. Iltavuoro on siis kahdesta ysiin, eli totaalinen päivän pilaaja. Et kiva. Soitin sit takas ja sanoin ettei se kyl oikein tahtois sopia, mut et kai se on pakko. Ei osoittanut mitään myötätuntoa, kun sanoin että lähen pian ulkomaille ja ens viikolla pitäisi hoitaa siihen liittyviä asioita. Semmosen kompromissin suostu sit tekee, että teen vaan maanantaista keskiviikkoon ja loppuviikko jotain muuta.

Päivähän siinä meni pilalle sit seitsemän aikaan aamulla. Lainatakseni ystäväni kuuluisia sanoja: Vitutti niin paljon, ettei veri kiertäny päässä. Valitin työkavereillekin. Päätin sit vielä soittaa pomolle takas ja neuvotella niin, että otan torstain ja perjantain vapaaks, eli lopetan kaks päivää aikasemmin. Väitin, että mun 25 tuntia tulee jo täyteen niistä kolmesta päivästä (tajusin myöhemmin, ettei muuten tuukaan.) Mut noh ihan sama. Onneks se suostu siihen. Onneks pääsee taas siitäkin firmasta eroon!! En oikeesti haluu enää koskaan takas. Kuitenki oon taas ens kesänä valittamassa samaa.

Nyt onneks jo helpottaa suunnaton vitutus. Mulla on siis enää neljä päivää töitä ja sitten LOMA! Iltavuorostakin saa sentään iltalisät. Nyt voisin alkaa tehä jotain. Kaupassa pitäis ainakin lähtee käymään. Sitten vois ehkä illemmalla suunnata taiteiden yöhön. Pitää kattoo, ainakin jossain vois käydä. Ei jaksais olla himas.

Ja hei sain jopa otettua yhden kuvan ja laitettuu koneelle! Ei tosin nyt mitään so called päivän asu kuvaa, koska en oo vielä päättäny mitä tänään laitan päälle. Mutta ostin eilen niin kivat uudet polvisukat! Ehkä tää päivä tästä vielä paranee.

Tänään Spotifyissa on soinut La Roux:n Bulletproof.

Vinkurajalat, mahtisukat sekä roska, jota en huomannu ko vast nyt.

How I became paranoid

Otsikosta huolimatta en aio tässä nyt kertoa siitä, kuinka minusta tuli vainoharhainen. En oikeastaan miellä itseäni edes kovin vainoharhaiseksi, yleensä ainakaan.

Olkoon tämä nyt vaan ensimmäisen postaukseni otsikko.

En ole vielä aivan varma, mitä tänne aion ajatella. Tai kirjoittaa. Lähinnä oli mielessä itseni. Eli täysin itserakkaista syistä. Tarkoitus olisi laittaa jotain kuvia ja sen sellaista. Ehkä jotain vaatteisiin ja muihin kivoihin juttuihin liittyen. Olen vain huono saamaan mitään aikaiseksi. Esimerkiksi nyt nuo kuvat. Mielelläni kyllä otan kuvia, mutta niiden koneelle saakka laittaminen onkin se vaikeampi osuus. Kaiken lisäksi, kun kone alkaa pikku hiljaa sanoa itseään irti. Tai siis kovalevy nyt ainakin.

Musiikkia koitan kuunnella paljon ja aina. Spotify on kovassa käytössä, ja ehkä saatan mainita aina jotain siitä, mitä kuuntelen.

Nyt soi: CSS - Jager Yoga, albumilta Donkey (2008)

CSS:ltä olen kuunnellut vain sitä hittibiisiä: Let's make love (and Listen to Death from Above), ja nyt vaan heitin Spotifyihin bändin nimen enkä edes löytänyt tota biisiä, vain jonkun remix-version. Noh ei vielä ole bändi iskenyt kokonaan. Tänään muuten valkeni, että Death from Above 1979 onkin bändi. Ehkä senkin voisi sitten tsekittää as they say.

Mutta palataan astioille.