Got me a ticket and I won't be long 'cause I can't go on and I gotta get goin' away.
Seuraavat noin kahdeksan päivää saan onnekkaasti kutsua Sveitsiä kodikseni. Aamulla siis lähtö. Joskus kuuden paikkeilla pitäisi jaksaa herätä. Varsinaisesti en ole vielä mitään pakannut. Pitäisi se tässä tämän päivän aikana hoitaa. Ja perinteiseen tapaan heräsin tänään aamulla kurkkukipuun. Tää on just niin tätä. Aina tuun kipeeks sillon ko pitäisi johonkin kivaan lähteä. Se on sikis sitten varmasti. Nyt oonkin juonut joku sata kuppia teetä ja välttelen puhumista.
Mutta
eiliseen. Vietettiin siis perheen kanssa iskän 60-vuotisjuhlia näin etukäteen. Varsinaiset ovat vasta eka syyskuuta, jonka takia Sveitsiinkin menevät ja minä siinä siivellä. Oli oikein mukavat juhlat! Syötiin hyvin ja hyvin juotiinkin. Oli kiva, kun kaikki hyvät tyypit oli paikalla eli tietty äiti ja isä, Sonja ja Sami, Kalle, Anne ja Aapeli, Outi sekä Ville ja Doris-koirakin pääsi juhlistamaan.
Iskä taisi olla mielissään, kun kaikki lapset ja se yksi lapsenlapsikin oli paikalla. Ja noh äiti vasta mielissään olikin. Oma ihana ittensä taas hääräämässä ja innostamassa. Ja sanon tämän kaikella rakkaudella, ihan oikeasti.
Niin ja päästiin kuuntelemaan haamuja menneisyydestä, eli ikivanhoja c-kasetteja, joihin on nauhotettu meidän kaikkien lapsien laulua ja muuta höpöä. Oli ihan tajutonta. Ensin kuunneltiin Kallea varmaan jotain 3v. laulamassa Dingoa. Ihan mahtia! Sitten oli joku, jossa Sonja, ehkä ekaluokkalainen laulamassa jotain lastenlauluja ja Siiri n. 4v. kertomassa vitsejä. En tainnut olla mikään ihan ruudinkeksijä lapsena.. Vitsit päättyivät aina siihen, kun en keksinyt jollekin hahmolle nimeä, eikä kukaan jaksanut kuunnella loppuun ja koittivat vaihtaa puheenaihetta. Sitten oli vielä joku kasetti, jossa minä lauloin yksin. Vuosi oli -92 eli olin joku viisi vuotias. Osasin vain muumien tunnarin, ja senkin huonosti. Niin ja lauloin minä myös jonkun ihme robottilaulun, jossa lauloin kyttykyt, joka tarkoittaa siis kytketty. Että semmoinen perhenöyryytys meillä. No ei. Hauskojahan ne. Loppuilta sitten vain istuskeltiin ja miehet polttivat sikaria.
Aapelilla ainakin oli kova meno, vaikka olikin vähän nuhainen. Ehkä tämä orastava sikis tarttuikin sieltä. Noh niin tai näin. Abel tykkäsi kovasti leikkiä kaikilla löytämillään "kehittävillä puuleluilla". Autot ovat nyt kova sana. Doriskin pyöri jaloissa ja taisi välillä olla vähän mustis, kun kaikki ihmettelivät taas Aapelia.
Tosiaan perjantaina kävin Paimiossa pesemässä Kallen ja Annen ikkunat. Belka, kurtrusselinterrieri oli taas mainio, kun se seuras mua joka paikkaan tai oli aina siellä, missä minä pesin ikkunoita. Anne tuli kotiin Aapelin kanssa ja Kalle tuli sitten Sonjan, Samin ja Doriksen kanssa. Istuttiin sitten sielläkin vähän iltaa syöden ja hengaillen. Lähdettiin siinä sitten puolen yön aikaan kotiin ja hiivittiin hiljaa autolle, ettei Aapeli herää. Noh mä sitten huomaan auton vieressä sammakon ja vähän pelästyn sitä, niin eikös Doris pelästy mua ja ala ihan hulluna haukkumaan ja hyppimään. Hah. Se siitä hiljaisesta lähdöstä.
Lauantaina oli kova tuuli. Ja oli muuten äärettömän vaikea päättää, että mitä ihmettä laitan päälle. Kirosin ja riehuin, koska mulla ei yksinkertaisesti ole vaatteita. Ärsytti, kun halusin laittaa jonkun mekon, mutta ei mulla ollut mitään sopivaa, joka tuntuisi hyvältä. Kaikkia noita mun tunikamekkohärpäkkeitä olen käyttänyt koko kesän, joten olisin halunnut iskän "juhliin" jotain hienompaa. Kivoja toppeja tai yläosia olisin kyllä keksinyt, mutta ei mulla ole kuin yksi semmonen puolihame, mut sekin on jo ihan vanha ja arkinen. SIKSI tarvitsen paljon uusia vaatteita ja SIKSI pääsen kohta Sveitsiin ostamaan niitä uusia vaatteita. Ah ihanaa.
Mutta päädyin siis tämän näköiseen ratkaisuun, josta olinkin sitten ihan tyytyväinen. Toi Blendin mekkotunikahärpäke on ostettu muutama vuosi sitten Marienhaminasta, Ahvenanmaalta. Kuka olis arvannu, että se on hyvä shoppailukaupunki! Tykkään tosta kyllä, se laskeutuu kivasti. Sitten toi laukku on äitin tuoma Virosta. Se on kiva, kun siitä saa ton remmin pois ja sitä voi käyttää clutchina. Tossut on ihan parhaat kesätossut, jotka löysin jostain alelaarista. Tää on hyvä kuva, kun tästä näkee mun tähtitatskan. Se sopii kyllä kaikkeen!
Mutta nyt pakkaamaan!
Seuraavat noin kahdeksan päivää saan onnekkaasti kutsua Sveitsiä kodikseni. Aamulla siis lähtö. Joskus kuuden paikkeilla pitäisi jaksaa herätä. Varsinaisesti en ole vielä mitään pakannut. Pitäisi se tässä tämän päivän aikana hoitaa. Ja perinteiseen tapaan heräsin tänään aamulla kurkkukipuun. Tää on just niin tätä. Aina tuun kipeeks sillon ko pitäisi johonkin kivaan lähteä. Se on sikis sitten varmasti. Nyt oonkin juonut joku sata kuppia teetä ja välttelen puhumista.
Mutta
eiliseen. Vietettiin siis perheen kanssa iskän 60-vuotisjuhlia näin etukäteen. Varsinaiset ovat vasta eka syyskuuta, jonka takia Sveitsiinkin menevät ja minä siinä siivellä. Oli oikein mukavat juhlat! Syötiin hyvin ja hyvin juotiinkin. Oli kiva, kun kaikki hyvät tyypit oli paikalla eli tietty äiti ja isä, Sonja ja Sami, Kalle, Anne ja Aapeli, Outi sekä Ville ja Doris-koirakin pääsi juhlistamaan.Iskä taisi olla mielissään, kun kaikki lapset ja se yksi lapsenlapsikin oli paikalla. Ja noh äiti vasta mielissään olikin. Oma ihana ittensä taas hääräämässä ja innostamassa. Ja sanon tämän kaikella rakkaudella, ihan oikeasti.
Niin ja päästiin kuuntelemaan haamuja menneisyydestä, eli ikivanhoja c-kasetteja, joihin on nauhotettu meidän kaikkien lapsien laulua ja muuta höpöä. Oli ihan tajutonta. Ensin kuunneltiin Kallea varmaan jotain 3v. laulamassa Dingoa. Ihan mahtia! Sitten oli joku, jossa Sonja, ehkä ekaluokkalainen laulamassa jotain lastenlauluja ja Siiri n. 4v. kertomassa vitsejä. En tainnut olla mikään ihan ruudinkeksijä lapsena.. Vitsit päättyivät aina siihen, kun en keksinyt jollekin hahmolle nimeä, eikä kukaan jaksanut kuunnella loppuun ja koittivat vaihtaa puheenaihetta. Sitten oli vielä joku kasetti, jossa minä lauloin yksin. Vuosi oli -92 eli olin joku viisi vuotias. Osasin vain muumien tunnarin, ja senkin huonosti. Niin ja lauloin minä myös jonkun ihme robottilaulun, jossa lauloin kyttykyt, joka tarkoittaa siis kytketty. Että semmoinen perhenöyryytys meillä. No ei. Hauskojahan ne. Loppuilta sitten vain istuskeltiin ja miehet polttivat sikaria.
Aapelilla ainakin oli kova meno, vaikka olikin vähän nuhainen. Ehkä tämä orastava sikis tarttuikin sieltä. Noh niin tai näin. Abel tykkäsi kovasti leikkiä kaikilla löytämillään "kehittävillä puuleluilla". Autot ovat nyt kova sana. Doriskin pyöri jaloissa ja taisi välillä olla vähän mustis, kun kaikki ihmettelivät taas Aapelia.
Tosiaan perjantaina kävin Paimiossa pesemässä Kallen ja Annen ikkunat. Belka, kurtrusselinterrieri oli taas mainio, kun se seuras mua joka paikkaan tai oli aina siellä, missä minä pesin ikkunoita. Anne tuli kotiin Aapelin kanssa ja Kalle tuli sitten Sonjan, Samin ja Doriksen kanssa. Istuttiin sitten sielläkin vähän iltaa syöden ja hengaillen. Lähdettiin siinä sitten puolen yön aikaan kotiin ja hiivittiin hiljaa autolle, ettei Aapeli herää. Noh mä sitten huomaan auton vieressä sammakon ja vähän pelästyn sitä, niin eikös Doris pelästy mua ja ala ihan hulluna haukkumaan ja hyppimään. Hah. Se siitä hiljaisesta lähdöstä.
Lauantaina oli kova tuuli. Ja oli muuten äärettömän vaikea päättää, että mitä ihmettä laitan päälle. Kirosin ja riehuin, koska mulla ei yksinkertaisesti ole vaatteita. Ärsytti, kun halusin laittaa jonkun mekon, mutta ei mulla ollut mitään sopivaa, joka tuntuisi hyvältä. Kaikkia noita mun tunikamekkohärpäkkeitä olen käyttänyt koko kesän, joten olisin halunnut iskän "juhliin" jotain hienompaa. Kivoja toppeja tai yläosia olisin kyllä keksinyt, mutta ei mulla ole kuin yksi semmonen puolihame, mut sekin on jo ihan vanha ja arkinen. SIKSI tarvitsen paljon uusia vaatteita ja SIKSI pääsen kohta Sveitsiin ostamaan niitä uusia vaatteita. Ah ihanaa.Mutta päädyin siis tämän näköiseen ratkaisuun, josta olinkin sitten ihan tyytyväinen. Toi Blendin mekkotunikahärpäke on ostettu muutama vuosi sitten Marienhaminasta, Ahvenanmaalta. Kuka olis arvannu, että se on hyvä shoppailukaupunki! Tykkään tosta kyllä, se laskeutuu kivasti. Sitten toi laukku on äitin tuoma Virosta. Se on kiva, kun siitä saa ton remmin pois ja sitä voi käyttää clutchina. Tossut on ihan parhaat kesätossut, jotka löysin jostain alelaarista. Tää on hyvä kuva, kun tästä näkee mun tähtitatskan. Se sopii kyllä kaikkeen!
Mutta nyt pakkaamaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti