Asiahan on nyt niin, että mun ihana keltainen vessanpönttö otti ja halkes, joka johti vesivahinkoon, mikä taas johti remppaan, joka on parhaillaan käynnissä. Tämän hetkinen tilannekatsaus kertoo, että lattia on nyt tasoitettu (?) eli nyt ei oo vessa käytössä. Keltainen vessanpönttö puolestaan pönöttää keittiössä, edelleen haljenneena. Että näin. Kaakelit lattiasta siis veks ja tilalle miellyttävä muovimatto. Ojee. Ja ei, en suinkaan saa uutta pönttöä vaan keltainen ja haljennut vessanpönttö paikataan. Näin kuulkaas ihmiset säästetään taloyhtiön rahoja. Mutta saanpahan pitää keltaisen vessanpönttöni.
Nyt on siis sunnuntai(yö) ja olen taas evakkona vanhempien luona. Lähinnä siksi, että saan nukkua aamulla, jos sinne vaikka pamahtaa joku remppamies kasilta aamulla korjaamaan mun vessaa. Tätäkään asiaan en tiedä varmaksi, koska minulle, joka asuu kyseisessä asunnossa ei ole kerrottu juuri mitään. Että näin. Mutta oletan, että remppa on vielä kesken, joten...
.jpg)
Mutta vaikka vanhempien luona olo voi joskus olla rasittavaa, siis liika on liikaa, niin tämä on kuin suorastaan lomaa ollut. Täysihoidossa ei ole mitään vikaa, jos a) omassa kämpässä ei ole vessaa ja b) siellä ei ole ruokaa. Joten en valita. Äiti sanoi haluavansa passata lastaan, "kun niin harvoin näkee" ja "sulla on niin rankka työ". Joten en edelleenkään valita.
Rankasta työstä puheenollen. Viime yönä oli ensimmäinen yövuoro. Eli semmoinen kevyt ysistä seiskaan. Oli kyllä ihan rentoa ja hyvässä seurassa jaksoi. Aikamoista kyllä, mutta onneksi oli rauhallista. Aamulla seiskalta polkiessa himaan oli jokseenkin jännä olo. Jotenkin eilinen päivä tuntui eiliseltä, vaikka tavallaan eli vielä samaa päivää, sekavaa? Nukuin sitten jotain seitsemän tuntia ja päätin nousta. Aika koomassa mennyt tämä päivä. Kuin krapula ilman krapulaa.
No olipa avautuminen. Kuva pöntöstä heti kun saan sen. Jos saan. (Eli tahtoisin sen asap. kiits.)
Nyt soi: kahden kellon tikitys vuoronperään.
