Siskoni koira Doris oli yhden yön yökylähoidossa. Minkäs sille voi, että koirat on vaan niin ihania olentoja. Ei niille voi koskaan olla vihaisia tai surullisia tai mitään. Vaikka toisinaan niihin voi mennä hermot. Kuulemma. Kieltämättä on joskus ärsyttävää Doriksen kanssa, kun se pelkää kaikkea mahdollista. Hankala kulkea uusia lenkkireittejä, ko toinen pelkää. Eilen pelonsekaisia haukkuja sai postisetä. Mutta ei semmoiselle pienelle, suloiselle otukselle voi suuttua. Minkäs koira luonnolleen voi.
Koiranelämä olisi muutenkin oikein mukavaa. Saisi potköttää sängyllä milloin huvittaa, miten huvittaa. Ruoka annettais eteen ja namipaloja sais ko vähän tassua nostais ja näyttäis söpöltä. Leikkimäänkin pääsis, kun ottais lelun suuhun ja kattois anovasti "leiki mun kaa"-ilmeellä. Silti koirat näyttävät usein surullisilta.
Nyt soi: The Kooks - Gap
Oi my love :)
VastaaPoista