Bulletproof (ja ketutuksen sietämätön keveys)

Vittu, että muuten vituttaa. Firma, jossa olen töissä teki pisiset. Ens viikon piti siis olla viimeinen ja ajattelin, että saan nauttia siitä moppaamalla ikean lattioita ihan rennosti. Mutta... Aamulla oli tullut viesti pomolta, että teen ens viikon iltavuoroa. Siis mitä vtua?!?!! Eihän se nyt käy päinsä. Iltavuoro on siis kahdesta ysiin, eli totaalinen päivän pilaaja. Et kiva. Soitin sit takas ja sanoin ettei se kyl oikein tahtois sopia, mut et kai se on pakko. Ei osoittanut mitään myötätuntoa, kun sanoin että lähen pian ulkomaille ja ens viikolla pitäisi hoitaa siihen liittyviä asioita. Semmosen kompromissin suostu sit tekee, että teen vaan maanantaista keskiviikkoon ja loppuviikko jotain muuta.

Päivähän siinä meni pilalle sit seitsemän aikaan aamulla. Lainatakseni ystäväni kuuluisia sanoja: Vitutti niin paljon, ettei veri kiertäny päässä. Valitin työkavereillekin. Päätin sit vielä soittaa pomolle takas ja neuvotella niin, että otan torstain ja perjantain vapaaks, eli lopetan kaks päivää aikasemmin. Väitin, että mun 25 tuntia tulee jo täyteen niistä kolmesta päivästä (tajusin myöhemmin, ettei muuten tuukaan.) Mut noh ihan sama. Onneks se suostu siihen. Onneks pääsee taas siitäkin firmasta eroon!! En oikeesti haluu enää koskaan takas. Kuitenki oon taas ens kesänä valittamassa samaa.

Nyt onneks jo helpottaa suunnaton vitutus. Mulla on siis enää neljä päivää töitä ja sitten LOMA! Iltavuorostakin saa sentään iltalisät. Nyt voisin alkaa tehä jotain. Kaupassa pitäis ainakin lähtee käymään. Sitten vois ehkä illemmalla suunnata taiteiden yöhön. Pitää kattoo, ainakin jossain vois käydä. Ei jaksais olla himas.

Ja hei sain jopa otettua yhden kuvan ja laitettuu koneelle! Ei tosin nyt mitään so called päivän asu kuvaa, koska en oo vielä päättäny mitä tänään laitan päälle. Mutta ostin eilen niin kivat uudet polvisukat! Ehkä tää päivä tästä vielä paranee.

Tänään Spotifyissa on soinut La Roux:n Bulletproof.

Vinkurajalat, mahtisukat sekä roska, jota en huomannu ko vast nyt.