When the day met the night

Huomenna tai ylihuomenna se tulee. Ah autuutta. Rakas macbookkini. Uskon, että se on rakkautta ensisilmäyksellä. Tai jotain sinnepäin anyway.

Syksykin sitten tosiaan tuli. Niin se kesä vain jätti minut. Ei sinänsä mikään yllätys. Olin eilen aika iltaan saakka koulussa ja olin aika väsynyt. Paikkoja kolotti ja päätä särki. Ulkona aivan älyttömän kylmä varsinkin pyöräillessä. Hrr. Tulin kotiin, keitin teetä, pistin pari kynttilää palamaan ja sujahdin sohvalle kahden torkkupeiton alle katsomaan telkkaria. Se oli mukavaa. Semmoista kuuluu kai sitten syksyllä tehdä. Harvemmin vain on kunnolla aikaa, kun koko ajan pitää olla jossain menossa tai jotain tekemässä. Ehkä olen tulossa kipeäksi, kun on ollut jo muutaman päivän aivan veto pois. En sitten tiedä, kun ei ainakaan vielä ole tullut mitään muita flunssan oireita.

Päätin jokin aika sitten tai erityisemmin Tampereen reissun jälkeen, että koitan olla ostamatta mitään vähään aikaan. Siis mitään ylimääräistä, kuten vaatteita ja sen sellaista. Kyllä näin ainakin ajattelin. Nyt kuitenkin tuli taas hirveä hinku. Netti ja nettikaupat ovat pahasta. Tekisi niin paljon mieli tilata yksi kiva paita. Tai kaksi. Tai siis toinen niistä. En osaa valita. Kumpikin ovat hirveän kivoja. Molempia en viitti, sillä ne maksaa kakskymppiä kappale. Pitää harkita. Hyvä puoli tässä on se, että ensiviikolla tulee opintotuki. Jee. Eli ehkä voisin kuitenkin irrottaa varoistani sen parikymppiä.

Kumpi kampi? Ihan siirimäisiä, if I say so myself.
Paidat on siis Atticuksen ja maksaa n.20€. Eli?
Jompikumpi noista lähtee minun matkaani. Tai siis posti lennättää.

Nyt soi: Josè Gonzàlez - Crosses