Tänään alkaa siis kolmen päivän putki päivänpilaajia. Hohhoi. Noh minkäs teet. Pakko se on sinne mennä. Ja sataa.
Viikonloppu tuli ja meni. Kävin Helsingissä. Semmoinen pieni, lyhyt päiväreissu. Piti eka mennä Tampereelle, mutta päätettiinki mennä Helsinkiin. Muuten vaan. Oli vaikeaa, kun ei oikein saanut ostaa mitään, koska yritän säästää sinne Sveitsiin. Lähden siis tasan viikon päästä Sveitsiin! Jee! Äitin ja iskän kanssa mennään sinne tädin luokse. Pääsen vuorille vaeltaa ja valokuvaamaan ja ennen kaikkea Zürichiin shoppailee. I aim to do some serious shopping. Farkut nyt on ainakin ekana listalla, mitkä pitää ostaa. Ja sit kaikkee muutakin, ehkä kengät. Maiharit jos löytyis niin olis tosi jees. Oi oi en malta oottaa, en malta oottaa oikeestaan, että pääsen vähäks aikaa pois Suomesta, pois täältä. Mutta sit alkaakin samantien koulu... Plaah.
Mutta palaan Sveitsin-matkaan varmasti vielä monta kertaa, joten palataanpas nyt takas Helsingin-reissuun. Käytiin siis siellä vähän "shoppailemassa". Ostin vaan pakollisia tarpeita. Löysin jopa perustopin, jotka tuntuu aina olevan loppu tai jotain. Mustaan sitten päädyin, yllättäen, mutta niitä tarvii aina. Olisin ottanu vielä harmaankin, mutta siitä ei ollut kokoa tai jotenkin se oli erikokoinen, kuin se musta. Ostin kyllä myös kaks cd:tä. Oli nekin pakollisia tarpeita. Ainakin melkein hähä. Löysin siis Anttilan ale-levyistä The Soundsin ekan, eli Living in American, joten pakkohan se oli ostaa. Siinä oli joku tarjous kaksi levyä 15 euron hinnalla, joten mietin sitten, minkä toisen valitsen. Olikin vaikeaa, koska valikoima oli aika huono. Noh päädyin sitten vähän hätäiseen ratkaisuun. Otin Panic at the Discon Pretty Oddin. Kerran sen vasta olen ehtinyt kuuntelee ja hmm aika tylsä. Hyvinkin erilainen, kuin niitten eka levy. Tämä oli jotenkin enemmän akustista kitaravetoista. Tai emmää tiiä.
Junamatka takas oli muuten mitä kamalin. Tietysti meidän vaunussa istuu sitten huutavia, kiljuvia, metelöiviä, kolistelevia kakaroita! Voi luoja sitä metelin määrää. Eikä niitten äidit sanonut mitään, nauroivat vaan päälle. Meni iPodin äänet suunnilleen täysille, eikä siltikään auttanu. Onneks ne tais jäädä jossain Karjaalla pois. Lapset pitäis kieltää junista. Ainakin semmoiset, jotka osaa puhua. Junassa oli muutenkin sitten tylsää, niin päivän kuvasato on oikeastaan tasan junasta. Laatukin on sen mukaista, mutta laitan siltikin jotain, että tulis vähän väriä.
Ei kai tässä muuta. Jään vielä muutamaks tunniks ahistelee ennen päivänpilaajan alkua. Toivottavasti sade lakkais, niin ei tarttis sadevaatteissa polkee. Tuskin lakkaa.
Ilman iPodia ei voi matkustaa.
Ketutti.
Tämmöiset tuli matkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti