Aphrodisiac

Crappy Halloween.

Haa nyt kerron siitä viime vkolopun asiasta, josta otin myös huumaa.

Vanhempien kotoota löytyikin aarteita. Olin siellä käymässä ja hakemassa vain valotusmittaria, kunnes tosiaan löytyi semmoinen aarre, että oksat pois. Äiti rupesi puhumaan vaarin vanhasta kamerasta, että missäköhän se on. Olen siis jo saanut vanhemmiltani kaksi vanhaa järkkäriä. Toinen ukkini Nikon ja toinen isäni Pentax. Mutta tämä vaarin kamera oli sellainen, josta mä en tiennyt mitään. Patistin niitä sitten etsimään. Löytyihän se onneksi.

Flexaret IIIa

Tämän näköinen aarre siis. Ihan törkeen makee ja siisti ja kaikkee! Tää on siis semmoinen päältä katsottava. Onnistuin siinä sitten sitä kokeillessani jo hajottamaan kaksi lankalaukaisinta, mutta onneks siinä on tietty ihan vipulaukaisinkin. Kaikki vivut ja vitkuttimet on vähän jäykkiä ja tarkennuksen vipu on todella jumissa, mutta näillä näkymin kamera toimii. Filminkin sain siihen, kiitos kameraviisaan ystäväni. Veikkaisin, että tällä saa todella makeita kuvia. Muutaman olen jo uskaltanut nappaa, mutta pitäis päästä oikein kunnolla kuvailee. Otin himasta myös kasan muita kameravehkeitä, vanhoja salamoita sun muita. Niin ja sain mä toisenkin kameran. Mun isän ensimmäisen kameran, jonka se on saanu 10-vuotiaana. Sekin oli aika siisti. Ihan semmonen kevyt pieni laatikko, jossa on ehkä kolme eri vipua. Bilora Bella 66 -mallinen. Siihenkin vois mikä ettei joskus filmin laittaa ja kattoa mitä sillä sais aikaan.

Mutta nyt viettää vähän niinko Halloweenia.

Nyt soi: Enter Shikari - Sorry You're Not a Winner

Natural's not in it

Viikonloppu tuli ja meni. Oli ihan mukava rauhallinen, täysin alcohol-free. Otin huumaa varsin monista asioista vkoloppuna. Nyt kerron perjantain huumasta.

Vietin siis perjantaina rauhaisaa koti-iltaa yksinäni. Katsoin pitkästä aikaa Marie Antoinette -elokuvan (ehkä jotain neljättä tai viidettä kertaa). Anyhow, leffa on ehdottasti yksi parhaista ja mun lemppari. Siinä vaan on jotain niin älyttömän siistiä. Joojoo chick flick and all that sh*t.

Kuva täältä

Jokin elokuvassa vaan toimii. Elokuva on pastellinvärinen ja karkkien ja leivosten makuinen, niin ja tietenkin kaikki vaatteet ja kengät. Sopii mulle. Sofia Coppolan kuvat on ihan älyttömän tunnelmallisia ja kauniita. Musiikki on kasaripoppia ja sopii yllättävän hyvin 1700-lukuun. Elokuva ei ole epookkidraama, vaikka sijoituukin tosiaan 1700-luvun Ranskaan ja Versailles'n linnaan.

Kuva täältä

Marie Antoinetten tarina on itsessäänkin jo koskettava, ja vaikka elokuva ei ole historiallisesti täysin oikein, ei sen tarvitsekaan olla. Loppujen lopuksi elokuva on tarina teini-ikäisestä tytöstä, joka joutuu kasvamaan aikuiseksi vähän epätavallisissa olosuhteissa. Ja plaaplaa en ehkä analysoi enempää, vaiks tästä riittäis kyllä puhuttavaa. Innostuin meinaan taas ihan uudestaan sitten ensinäkemän. Mutta joops.. yks parhaista kohdista on, kun Marie Antoinette kokeilee kenkiä ja siinä lomassa näkyy hetken taustalla siniset converset. Ih.

Nyt soi: Marie Antoinette Soundtrack (tietenkin)

You put the art in retarted

Taas kerran on se hetki, kun tajuaa ettei vaan oikein jaksais eikä kiinnostais. Kaikkea mahdollista pitäisi taas tehdä. Mutta sen sijaan, että ryhtyisi tuumasta toimeen ja vaan tekisi, niin ennemmin ahdistelee sitä ettei halua. Hohhoi aina sama valitus.

Sentään rankalla työllä on rankat huvit. Hurjaakin hurjempi laivamatka takana. Oli äärimmäisen kivaa! Nyt taas ei taida olla vähään aikaan mitään, mitä odottaa. Pitää koittaa järkkää jottain. Noh sainpahan laittaa uutukaisen päälle. Tykkään tosi paljon tästä. Tämähän on se play.comista tilattu Atticuksen tunikamekkohärpäkejuttu. Todella mukava päällä ja näyttääkin hyvältä. Noi pinkit yksityiskohdat on öh piristäviä. Siis tykkään niistä.

Tämä loistava kuva on tietenkin hytin vessasta. Hiukan demoninen ilme, mutta viinaruletilla ei ollut mitään tekemistä asian kanssa.

Asiast kukkaruukkuun. Rahaakin on tullut ihan kiitettävästi kulutettua. Taitaa olla huolettoman rahankäytön päivät pikku hiljaa ohi. Ei saa ostaa mitään kivaa. Hö. Tosin mulla on sellainen tunne, että saattaisin tarvita uuden takin ja jonkinlaiset talvisaappaat. Kun ei niitä maihareitakaan tahdo löytyä. Mulla on aina ongelma talvitakkien ja -kenkien kanssa. En muista koskaan löytäneeni sellaisia, joista oikeasti olisin tykännyt tai olisivat istuneet. Päädyn aina johonkin ihan kivaa tai ihan hyvään, koska pitää vaan saada jotain lämmintä kylmään.

Jos tässä sitten alkais töihin, kun on eka saanut valittaa. Ryhdyn ahkeraksi. Niin varmaan..

Nyt soi: Muse

Tragedy Bound

Fujaa. Miks sunnuntait on aina tämmösiä ihmeväsyoutovänkäolo-päiviä? Noh se voi toki johtua siitä, että olin eilen ulkona ja aika myöhään. Mut mitään en myönnä ja kaiken kiellän.

Oli siis ne syntymäpäiväkekkerit. Oikein kivaa oli! Kiitos W.

Ja kuten jo lupailin sitä päivänasu-kuvaa niin kyllä, sain sen toteutettua. Jei. Mitä itse asuun tulee, niin olin varsin tyytyväinen kokonaisuuteen. No joo ei muuta ko kuvaa kehiin, niin kerron sit lissää.

Hame H&M
Paita Manorista ostettu (Sveitsistä pari vuotta sitten)
Vyö Tally Weijl (Sveitsistä)
Rannekorut GT
Kaulakoru Swatch (rippilahja Sveitsistä)

Tämmöistä siis sain aikaan. Ja vaikka olin mukamas koko viikon suunnitellut asua, niin kiirehän siinä silti tuli. Jaksoin siis ihme ja kyllä herätä aamulla vesijumppaan. Sen jälkeen olinki niin väsynyt, että pötkötin pari tuntia sohvalla ja taisin vähän torkaahtaakin siinä. Sitten vasta aloin oikeasti kokeilla itse asua. Hetken siinä etsin sopivaa paitaa, kunnes keksin tämän ikivanhan (josta tykkään tosi paljon vieläkin). Mutta se sopikin sitten tähän sihteerilookkiin äärettömän hyvin. Ja vielä kaiken päälle tuo vyötärövyöhässäkkä, niin avot. Jalkaan päätyi tietysti mustat connarit.

Pippaloissa oli äärettömän hauskaa. Annettiin lahjaksi hieno mieskalenteri, johon läväytettiin kaikkien naamat "miesmallien" tilalle. Jatkettiin iltaa Dynamossa. Onnekkaasti löysin sieltä lattialta kakskymppiä! hehaa. Oli kova paikka pohtia, että pistänkö taskuun ja ostan sillä jotain kivaa itselleni vai käytänkö kollektiivisesti ja tarjoan kaikille juomat. Päätin tarjota juomat. 18 euroa meni kuuteen shottiin. Eli jäi mulle sentään kaks euroa. Ainiin, ja tietty sitten meidän pöytäään istui joku ihan ihme hiippari, joka ahdisteli mua. Törrrrrkeee. Onneks mulla on ihania ystäviä, jotka oli ihan valmiina "puolustamaan mun kunniallisuutta". Thanks guys!

Herranen! pääsi myös mukaan.

Nyt soi: The Bravery - Angelina

An honest mistake

Tulihan se viikonloppu taas. Piiitkän kouluviikon jälkeen. Huomenna pääsee onneksi vähän juhlimaan. Nollataan kunnolla, ehkä. Mutta tarkoitus olisi. Olen jo koko viikon miettinyt, että mitä laitan kyseisille syntymäpäivähippoihin päälle. Mielessä on ollut yksi semmoinen ensemble. En tietenkään ole vielä kokeillut, että miten se toimii. Huomenna kai vielä ehtii. Toivottavasti vain ei ole mitään oleellista pyykissä, sillä en todellakaan ole sitä huomannut tarkistaa. Eikä sitten ehdi enää pestä. Cross your fingers.

Kävin tänään hulluilla päivillä äitin kanssa. Perinteen mukaan. Tällä kertaa ei tosin löytynyt mitään niin kivaa vaatetta, että oisin viittinyt ostaa. Äiti osti mulle sitten vain perus mustat paksut sukkahousut ja sitten ostin semmoisen urheilutopin, jonka tarvitsen. Niin joo ja ostin vielä kaulahuivin, mutta se oli ihan H&M:ltä. Senkin tarvitsin, tietenkin. Piti saada semmoinen iso, lämmin, joka menee sillee kunnolla ympäri, mutta ei oo liian tönkkö.

Yritän saada huomenna jotain kuvaa aikaan siitä asusta, jos vain suinkin mahdollista. Mulla on niin suuret visiot siitä. Tosin tuskin se on niin ihmeellinen loppujen lopuksi. Tai mitä, jos en saa sitä edes toimimaan. Noh kyllä mä kai aina jotain keksin. Sain nyt värjättyä tukankin. Ei enää kamalaa juurikasvua. Tosin tuntuu muuten, että pitäisi taas jo käydä lyhentämässä. Kasvanut ihan huimasti, vaikka vasta reilu kuukausi sitten kävin kampaajalla. Tästä perjantaista tulikin tämmöinen tyttöjenilta - yksin. Värjäsin hiuksia ja nyt istun rakkaan maccini ääressä, syön sipsejä, juon mehua ja höpöttelen turhanpäiväisiä. Voi hyvällä omatunnolla syödä sipsejä kun menee aamulla vesijumppaan! Todella harvinaista, että minä menen lauantaiaamuna harrastamaan jonkin sortin urheilua. Yay for me! Menen kyllä ihan mielelläni. Se on kivaa. Sitä paitsi se tekee varmasti hyvää mun äärettömän kipeälle niskalle, hartioille ja suunnilleen koko selälle. Koko viikon ollut aivan tajuttoman kipeät ja päätä särkenyt melkein joka päivä. Vesijumppa mummojen kanssa auttaa varmasti.

Ja koska on tyttöjen ilta ja koska, ettei tämä ole aina vain pelkkää tylsää tekstiä, niin leikin vähän photoboothilla ja otin omakuvia pyjamassa. Leikitään vaikka, että esittelen vain vastavärjättyä kuontaloa (musta väri kun niin hyvin näkyy mustavalkoisessa kuvassa).

Illan asuna tietenkin ruudullinen flanelliyöasu ja villasukat.

Just nyt ei soi mitään koska ensimmäistä kertaa beibini vähän tökkii, enkä uskalla just nyt avata Spotifyta uudestaan. Mutta kuuntelin äsken (ennen pientä tösähdystä) The Braverya.

Icicles & Snowflakes

... Tai ei onneksi ihan vielä, vaan tuulta ja vesisadetta. Jep syksy.

On lauantai-ilta. Pitkästä aikaa en ole lauantaina missään. Olen yksin kotona ja kuuntelen sadetta. Ja taas Josè Gonzàlezia. Se vaan sopii äärettömän hyvin tällaisiin yksinäisiin syysiltoihin. Ja mikäs sen parempi kuin istua tai paremmin vähän tällee maata sohvalla peiton alla MACBOOK sylissä. Jee en voi taas tarpeeks hehkuttaa. Toimii kuin unelma. Ja kun se on niin nättikin vielä. Välillä vaan ihailen sitä ja toisinaan vähän halailenkin sitä. Jotain iloa tähän pimeyteen.

Vietin tänäänkin koko aamupäivän johonki melkein kahteen saakka vaan flanelliyöpuvussa istuen läppäri sylissä. Sitten tulikin äkkilähtö siskon luokse poikkeemaan. Ärsyttää muuten, kun mulla ei ole mitään siis mitään sopivaa laukkua, johon tämän valkoisen rakkauden saisi mahtumaan. Paitsi reppu. Mutta reput on ihan tylsiä ja hankalia esmes kaupungilla. Vielä ko mun lidlin reppu ei ole mikään kaikkein viehättävin ulkonäöltään. Paitsi että se on ruma, se on hankalakin, koska pyöräillessä ei saa soivaa puhelinta kaivettua. Olkalaukusta sen sijaan voi kaivaa vaikka mitä kesken pyöräilyn. Reput vaan ei sovi minkään kanssa. Pitäisi siis jonkinlainen laukku ostaa. Eikä mitään tyhmää tietokonelaukkuja, ne yleensä vasta rumia onkin. Eli joku hieno, ei liian massiivinen ja mielellään suht olkaystävällinen ja johon mahtuu tämä kone. Semmoinen. Toisin sanoen luultavasti maailman vaikein löytää just se sopiva. Mutta pitää yrittää.

Noniin ja takaisin asiaan ennen tuota laukkuvuodatusta. Eli lähdin siskon luokse poikkeamaan tietysti sitten se reppu ja kone mukana (että sai esitellä ihanuutta). Siskolla olikin jotain vaatteita, joista oli luopumassa. Otin yhden mustan juhlatopin, joka oli äärimmäisen hankala saada päälle ja poiskin vielä. Kelpasi mulle vielä semmonen punamustaraidallinen pitkähihainen, jossa on huppu -härpäke. Tuli nälkäkin siinä, joten lähettiin keskustaan syömään. Jäin sinne sit kiertelee ostaa jotain pakollisia, kuten hiuslakkaa ja jotain meikkejä. Mikä siinä muuten on, että yleensä kaikki meikit aina loppuu samaan aikaan? Keksin vielä ainakin pari juttua, mitä pitäisi ostaa ja niihin menee sitten kuitenkin aika paljon rahaa. Örh. Ostin vielä tavallisen mustan pitkähihaisen paidankin, ko semmosia tarvitsee aina ja ne on kätsyjä t-paitojen alla. Pitäisi kyllä vähän taas ruveta pihistelemään. Rahaa menee ko bajamajoihin on jonoa festareilla.

Ja niin mitä edelliseen postaukseen tulee, niin juuri nyt hetki sitten tein päätöksen ja tilasin niistä paidoista sen vasemmanpuoleisen, eli sen raidallisen. Toivottavasti on kans hyvä sitten.

Nytpä ei taidakaan olla mitään kuvia, ko kaikki mun kuvat ja musat ja kaikki on vielä vanhassa koneen raadossa. Ei vaan millään jaksais avata sitä rakkinetta. Sitäkin pitäisi. Kaikkea vaan koko ajan pitäisi ja pitäisi. Ei jaksaisi.

Säädin sata vuotta yhden kuvan kanssa. Koitin photoshopata jotain kivaa, mut ei mitään mikä nyt kumminkaan tulee tähän nyt. Joten ei kuvaa.