Vietin siis perjantaina rauhaisaa koti-iltaa yksinäni. Katsoin pitkästä aikaa Marie Antoinette -elokuvan (ehkä jotain neljättä tai viidettä kertaa). Anyhow, leffa on ehdottasti yksi parhaista ja mun lemppari. Siinä vaan on jotain niin älyttömän siistiä. Joojoo chick flick and all that sh*t.
Kuva täältäJokin elokuvassa vaan toimii. Elokuva on pastellinvärinen ja karkkien ja leivosten makuinen, niin ja tietenkin kaikki vaatteet ja kengät. Sopii mulle. Sofia Coppolan kuvat on ihan älyttömän tunnelmallisia ja kauniita. Musiikki on kasaripoppia ja sopii yllättävän hyvin 1700-lukuun. Elokuva ei ole epookkidraama, vaikka sijoituukin tosiaan 1700-luvun Ranskaan ja Versailles'n linnaan.
Kuva täältä
Nyt soi: Marie Antoinette Soundtrack (tietenkin)
Kuva täältäMarie Antoinetten tarina on itsessäänkin jo koskettava, ja vaikka elokuva ei ole historiallisesti täysin oikein, ei sen tarvitsekaan olla. Loppujen lopuksi elokuva on tarina teini-ikäisestä tytöstä, joka joutuu kasvamaan aikuiseksi vähän epätavallisissa olosuhteissa. Ja plaaplaa en ehkä analysoi enempää, vaiks tästä riittäis kyllä puhuttavaa. Innostuin meinaan taas ihan uudestaan sitten ensinäkemän. Mutta joops.. yks parhaista kohdista on, kun Marie Antoinette kokeilee kenkiä ja siinä lomassa näkyy hetken taustalla siniset converset. Ih.
Nyt soi: Marie Antoinette Soundtrack (tietenkin)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti