Edelweiss, edelweiss...

Tänään tehtiin pieni road trip. Ajettiin siis autolla tuonne etelämpään lähelle Italian rajaa. Pysähdyttiin aina kattomaan vähän eri paikkoja. Peter, eli tätini mies näytti meille myös Edelweissin, eli vanhan kunnon alppiruusun. Olihan se ihan nätti. Nappasin yhen mukaankin, vaikka ne on rauhotettu. Kiipettiin (eli siis kiivettiin) yhtä rinnettä ylös sitä ettimään. Alastullessa ja autolle kävellessä näinkin sitten pienen kyykäärmeen. Pelästysin sitä vähäsen ja se luikerteli tiehensä. Nopeesti ehin nappaamaan kuvankin, tosin ilman mitään valotussäätöjä tai muita, mutta kuitenkin.

Sit käytiin myös St. Moritzissa, joka on siis se paikka, jossa kaikki rikkaat ja kuuluisat aina käy. Sen oli näköistäkin, ko käppäiltiin vähän siinä pääkadulla, jossa oli siis se kaikkein hienoin hotelli ja kaikkii kallei kauppoi kuten esimerkiksi Roberto Cavallin liike! Mut tosiaan se hotelli, sen oven eessä oli koko ajan jonossa niin mustaa ja niin hienoo autoo. Ja kuljettajat tietenki. Voi vaan kuvitella, ko vaikka jotain kuninkaallisia tuolla käy. Kuvia sitten siitäkin on. Jos vaan joskus ne tänne jaksan lykätä.

Yhdessä kylässä ko käytiin, niin siellä oli sitten Friedrich Nietzchen (vai miten se kirjotetaan??) vanha asuintalo. Onpahan sekin sitten nähty. Mutta mutta, ihan muksa road trip oli kyllä. Parempi kai taas nää matkakertomukset olis kertoo niillä kuvilla, joita on muuten jo reilusti yli 900!!! Et siinä onkin sit vähän setvimistä niitten kans. Huominen riippuu sitten ilmoista, et mitä tehään: mennäänkö johonki vaellukselle vai lähetäänkö jo aamusta takas Zürichiin.

Nyt nukkumaan!

Ainiin yksi vuorenhuippu jo valloitettu! Oli rankkaa, mutta sen arvoista. Siitä lisää joskus.