Sorruin. Sorruin minäkin taas tähän hipsteri-indie-hömpötys-hypetykseen. Päätin huvikseni kokeilla (minäkin) Florence + The Machinea. Ja täytyy myöntää, että äärimmäisen iloinen ja miellyttävä tuotos. Jotenkin oli sellainen olo, vaikka mitään en kyseisestä artistista tiennykään, paitsi kaikkien facebook-hypetykset, että kyseessä on joku todella artsyfartsy hipsterimusiikki tyyliin... noh hitto en muista nyt sen nimeä, mut joka tapauksessa yksi toinen joku naishippiäisarstyfartsy-artisti, jolla on hassu nimi. Luulin siis niin, joten ei kiinnostanut. Oiskos se sitten Spotifyn etusivulla tää kaveri ollut, niin jostain mielehäiriöstä johtuen pistin soimaan. JA HEI toimii. Ainakin tämmöisiin yksinäisiin iltoihin. Ei tää ollukaan niin hippitaidepaskaa, vaan oikeesti nättiä naislaulua. Vähän tulee mieleen joku Tori Amos (ja nyt kaikki, jotka OIKEESTI tietää jotain musiikista, niin varmaa haluis lynkata mut). Aivan sama.
Kuuntelen varmasti uudestaa. Jos vaan muistan tätä enää.
Nyt soi: Florence + The Machine – Lungs
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti