Hampiin sattuu. Tai siis viisaudenhampiin. En haluaisi millään sitä poies, tai siis haluan mut en halua. Sitten on pari päivää ihan naama turvonnut ja hyvällä tuurilla mustelmilla ja kaikkea ja kuitenkin saisin ajan vasta just ennen risteilyä. Nih. Mutta kai se on pakko jos tämä vielä jatkuu, nyt kolmas päivä menossa.
Ihan hirvittävä halu olis ostaa uusia vaatteita. Hitsi vie, kun ei ole yhtään rahaa. En saanut ees lahjaks (toistaiseksi ainakaan). Oivoi. Farkut nyt ainakin pitäisi saada. Se olis ihan must. Taas tää on tämmöstä valivalivalitusta. Näköjään mulla ei ole koskaan mitään positiivista tai mitään hehkutusta. Noh jos nyt jotain pitäisi hehkuttaa niin, ömm pääsen pian risteilee Tukholmaan ihan parhaassa seurassa. Se on kivaa ja sitä odotan. Harmi vaan (!) tietenkin kun mulla olis sinne yks ylihieno mekko. Se on siis se Asos-mekko, jonka tilasin tuossa kun oli vielä rahaa. En olekaan sitä vielä esitellyt, kun ajattelin että esittelen sen sitten kun pääsen käyttämään sitä. Senkään mekon historia ei ihan yksinkertainen ole, sillä tietysti se oli liian iso. Just niin mun tuuria. En tiiä mimmosille isoryntäisille se on suunniteltu mut multa se tipahti päältä. Onneks äiti sai se pienittyä! Nyt se on siis hyvä, kun pääsis vaan käyttämään. Ja se harmi vaan -asia oli, että tietty risteilyllä on joku hiton kasariteema. Pitää jotenkin saada kasaroitua se mekko. Ehkä jotain asusteita. Onnistuin saamaan tästäkin hehkutuksesta valituksen.
Kuvan vuohi/kilipukki ei liity mitenkään tapahtumiin.
Palaan taas eläinaiheisiin. Kertoo ehkä siitä, että mitään ei yleensä tapahdu elämässäni. Tai sitten vain ei ole kameraa. Sekin yksi syy. Tahdon oman kameran. Nih. Tässä nyt pyhien aikaan olen ottanut ainoastaan filmijärkkärillä kuvia. Siksi niitä on vähän paha tänne saada heti. Olen koittanut saada filmiä täyteen, niin saisi vietyä kehitettäväksi. Olisi toinenkin filmi, se vaarin vanhan kameran filmi. Jännä nähdä, että mitä niistä tulee. Tämäkin toki vaatii sitä kuuluisaa rahaa.
Je. Mutta nyt takaisin sateeseen.
